Stalkkaan nyt seuraavat tunnit tiiviisti Ayabien backstage-passeja.
Sydän pommppii hulluna koko ajan ja jännitys koskee vatsaan.
Vähänkö kuolisin jos saisin sellasen.
Jos saisin sellasen niin tarvitsisin varmasti rauhoittavia.
Jos en saa sellaista olen kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Outoa kuinka huonompi vaihtoehto tuntuu ihan normaalilta ja hyvä ihan epätodelliselta vaikka se onkin mahdollinen.
Se on jännä olo kun silmissä sumenee kokonaan mutta ei sillä tavalla tunnu että pyörtyisi.
Eilenkin silmissä sumeni kokonaan ilman mitään syytä ja olin vähän wtf ja sitten olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Huomenna pitää herätää himo-aikaisin ko on miitti.
Pietään sit hauskaa vaik mä oisin kuin sekaisin.
Olen niistänyt suurimman osan aivoistani pihalle \,,/
p.s. äiti on varmaan piilottanut buranat tai kantaa niitä mukanaan koska ne ei ollut kaapissa eikä ne oo vielä voinut loppuakaan ;O;