Miksi on niin, että aina ku mä hippasenkin hymyilen/näytän onnelliselta äiti tulee ja kysyy: Kuka se poika on? Tai jotai muute sellasta. Tarttee vissii olla naama iha norsunvitulla 24/7 tästedes ko kerta syytetää valehtelijaks kun sanon ettei mitää poikaa oo.
...Ihanku joku poika ikinä ois syynä mun virneeseen, ellei sitten kyseessä ole fiktiivinen hahmo jonka loin kieroutuneessa mielessäni tyydyttääkseni ylivillin mielikuvitukseni.