En käsitä,miten minulla voi olla näin huono tuuri ihmissuhteiden kanssa.Niitä "varteenotettavia" vaihtoehtoja ei ole ollut kuin muutama ja osa ei ole edes toiminut.Ja nyt kun kuvittelin,että tämä toimisi,niin sen piti mennä sanomaan,ettei sillä ole aikaa ihmissuhteille vaan se tarvitsee aikaa itselleen,kun ei tiedä vielä ihan tarkkaan,haluaako jatkaa samassa työpaikassa vai lähteä opiskelemaan.
Olemme kumpikin ns."ajelehtijoita",samankaltaisia,mutta tietyllä tapaa erilaisia.Kummastakin on tuntunut siltä,että voisi hyvinkin polttaa siltoja takanaan.Mutta toisaalta uskon että se tulee ikävöimään minua yhtä paljon kuin minä sitä.
Ei sitä tiedä,mihin elämä meidät vielä heittää.Jos nähdään uudestaan,ei voida sitä tietää.Mistään ei voi koskaan olla liian varma,vaikka sydämeni tällä hetkel' arpia kantaa.Ne paranee kyllä,mä tiedän sen,mut ne arvet tekee ihmisen.
Sä tiesit kyllä,miksi mun on niin vaikeeta luottaa:repaleinen sydän särkynyt on monta kertaa.Aika ja kyyneleet ne palaset korjaa,mut se ei kuole eikä aio koskaan luovuttaa.Ne arvet paranee kyllä,mä tiedän sen,sillä ne vain ne tekee musta ihmisen.