IRC-Galleria

Tiedän,että en ole ainut,
jolle tällä tavalla käy,
että toinen on lähellä aivan,
sitten häntä ei enää näy.

Nyt on vuoteeni liian suuri,
niin jäätävän kylmäkin.
Ja sydäntä ympäröi muuri
kiveäkin lujemmin.

Tänä yönä marmoritaivas
kaartuu kattona ylle maan.
Kuun valon ja pilvien leikki
sitä katsella nyt yksin saan.
Tuo hajonnut marmoritaivas
valuu huoneeseen valtoimenaan.
Olet poissa viereltäni,
muttet sydämestä milloinkaan.

Tunnen yhä kätesi painon
ja voin kuulla äänesikin.
Ja jos suljen hetkeksi silmät,
on kuin kanssas taas olisin.

Vaan kun katson,nään aution huoneen
ja kätes' on peitto vaan.
Nää harhat kuin viiniä juoneen
sua saa taas kutsumaan.

Tänä yönä marmoritaivas
kaartuu kattona ylle maan...

Tämä ikävä on sellainen,
että tällaista kokenut ole en:
se on syvä ja jotenkin lopullinen.
Se painaa ja sattuu ja puristaa.
Mutta kenties joskus on helpompaa.

Tänä yönä marmoritaivas
kaartuu kattona ylle maan....