Miks asioista ei voi riidellä järkevästi ? Aina tarvii huutaa tai loukata.
Sanat voi satuttaa niin paljon syvemmin kun yksikään terävä esine tai rampauttaa pahemmin kun yksikään onnettomuus. Kurjinta niissä arvissa, jotka ne jättää, on se ettei niitä pysty näyttämään kenellekkään todisteeks. Kukaan ei voi tietää miten syviä haavoja tai pahoja arpia toisessa ihmisessä sisäsesti on. Henkinen väkivalta on melkeinpä pahinta mitä mä tiedän. Vaikka siihen itsekin joskus turvaudun. Pahaan on pakko vastata pahalla sillon kun hyvä lakkaa tehoamasta.
Esimerkkinä vaikka se, että elät parisuhteessa jossa se toinen ei hakkaa sua, mutta sanoo kauheita asioita ja tekee sulle ihan hirveen olon. Sä et pysty todistamaan kenellekkään että se tekee niin jos se esittää ihanaa ja onnellista puolisoa muiden aikana.
Ja sit sitä mä en kans ymmärrä, et miks ei voi riidellä itse asiasta josta ollaan eri mieltä ? Miks pitää ruveta syyttämään sitä toista, joka on erimieltä ? Miks pitää tehdä asiasta henkilökohtanen ? Ja miksi täytyy ruveta loukkaamaan ja satuttamaan sitä toista henkisesti ? Ja jos sekään ei auta, ni sit tullaan silmille ja hakataan kunnes menee perille ? Näinhän se menee. Mut sen ei PITÄIS mennä. Se on VÄÄRIN. Koittakaa saatana käsittää et huutamisella ja toisen satuttamisella (vitunko väliä henkisellä vai fyysisellä) ei saavuta mitään muuta kun toisen epäluottamuksen ja helvetisti pahaa oloa.
Että näin. Älkää kysykö mistä tämäkin nyt sitten lähti.
Niin tai no, joidenkin ei tarvitse edes kysyä. Ja sillon ne onnekkaat (tai onnettomat) on joskus saavuttaneet mun luottamuksen ja osaa arvata mikä tän aiheutti.