IRC-Galleria

Nyt iski ihan kamala kaipaus takas johonki suunnilleen vuoden taakse. Kaikki ne ihmiset, kaikki ne asiat, tunteet ja tapahtumat, se ihminen joka mä olin sillon. Niin valtavan paljon on muuttunu ja tulee vielä muuttumaan.

Ei tätä pysty kukaan teistä ymmärtämään. Ei ihan täysin. En edes minä itse ymmärrä kaikkea. Enkä haluaiskaan ymmärtää. Se saattais romahduttaa mut. Mä en halua ymmärtää mitä kaikkea tulen menettämään, olen menettämäisilläni tai jo menettäny. Enkä myöskään mitä olen saanu, saamaisillani tai tulen saamaan. Mä pyydän vaan, että ette edes yrittäis väittää ymmärtävänne tai "tietävänne miltä musta tuntuu" koska te ette tiedä ettekä ymmärrä ja se on kylmä fakta. Edelleenkin, mä en voi sietää sitä että joku on tuntevinaan mut paremmin kun minä itse.

Ja kyllä, mä tiedän että mun elämässäni on perusasiat hyvin. Ja tiedättekö, mulla ihan oikeesti menee hyvin nyt. Mä olen melkolailla onnellinen. Mikään ei oo koskaan täydellistä. Mut mitä mulla on nyt, se on arvokasta ja kaunista. Vähemmälläkin pärjäis, kyllä mä sen tiedän. Joistain asioista pystyisin tottakai luopumaan, joitain pieniä asioita on vielä vähän vähemmän hienosti (kuten esimerkiksi koulu TT__TT) ja joitain asioita voisi tehdä paremmin tai olla enemmän. Tää kuitenkin riittää mulle. Mä luotan itseeni enkä vihaa enää sitä ihmistä, joka katsoo peilistä takasin. Muiden kanssa se luottamus on vähän vielä hukassa, mutta ajan kanssa palaa varmasti sekin. Vanhat haavat on arpeutuneet melko hyvin eikä uusia oo syntyny.

Tästä kaikesta mä saan kiittää muutamia ihania ihmisiä, jotka varmasti mainitsemattakin tietävät itse että tarkoitan heitä. Tarvitseeko edes sanoa miten paljon tykkään teistä kaikistà ? Ootte parhaita.<3