IRC-Galleria

Onko aivan liikaa pyydetty että edes kommentoisit jos kerran stalkkaat ? Ei siinä mitään, stalkkaa vaan. Mut tuli vähän halju olo kun kuuli mielessään ne sanat sun äänelläs sanottuna, mitä tiedän että olisit ei niin kovin kauan sitten vielä sanonut.

Mä luulin tuntevani sut. Sä kai luulit tuntevas mut. Me oltiin molemmat väärässä.

Anteeksi. Toivottavasti sä olet silti, kaikesta huolimatta, onnellinen nyt. Mä ihan oikeasti toivon sitä. En mä kanna kaunaa, ole katkera tai mitään muutakaan. Elämä jatkuu. Ainakin mun omani.

Myönnettäköön että sitä entistä on kyllä melkolailla ikävä. Mut menneet on menneitä, kaikkea ei tarvitse eikä pidäkään korjata. Enkä mä edes yksin siihen pystyis, tarvittais molempien aito panos.
Kuka sä enää mulle olet ? Vieras ihminen. Joku, joka joskus oli mulle läheinen. Joku, jonka katse tuntuu tutulta ja vieraalta ja kipeeltä osuessaan yhteen mun katseeni kanssa.

Ehkä mun pitäisi pyytää sulta anteeksi. Tai ei mikään ehkä, kyllä mä myönnän että mä mokasin. Montakin asiaa. Mutta enpähän tosiaan ollut ainoa. Me mokattiin molemmat, useemmin kun kerran. Ja vieläpä pahasti. Toivottavasti ainakin opittiin tästä ihmissuhteesta molemmat jotakin. Ettei tehtäisi samoja virheitä enää uudestaan toisten ihmisten kanssa. Sä ainakin opetit mulle paljon. Toivottavasti mäkin sulle.

Että näin tänään. Pitipähän tämäkin sitten sanoa. Oikeastaan sopisi useampaankin ihmiseen.