Ehkä tää nyt sitten ei ollut ihan mun päiväni. Taaskaan.
Huoh. Väsyttää jo pikkuhiljaa tällanen. Aina tää tunne vaan tulee takasin, uudestaan ja uudestaan. Miten musta tuntuu että mä ymmärrän tällähetkellä alkoholisteja ja narkkareita varsin hyvin. Mäkin unohtaisin hyvinhyvin mielelläni. Montakin asiaa.
Ja ei, MINÄ EN OLE MASENTUNUT, enkä minä ANGSTAA. (Sari, koskee suakin.) Kaikilla on joskus huonoja päiviä/kausia ja muhun ylimitotettu pimeys ja VARSINKIN kylmyys vaikuttaa sitten just näin.
Kyllä tää on ihan ohimenevää. Menis vaan pianpian jo.