IRC-Galleria

Jouluaamu, kello on jo yli seitsemän. Yritän epätoivoisesti keksiä jotain, mistä kirjoittaa. Jotta voisin antaa teille, rakkaimmilleni, jotain lahjaksi. Minä kun olen älyttömän huono ostamaan lahjoja, varsinkaan ajoissa, puhumattakaan niiden toimittamisesta saajilleen. Suunnitelmat ovat kyllä suuria ja hienoja, mutta toteutus…karkeasti sanottuna, se tosiaan kusee.
Katselen poissaolevana, inspiraatiota jostakin mieleni kieroutuneesta solmusta etsiskellen, ulos ikkunasta. Ikkunan heijastuksesta näen kasvoni. Katselen hetken itseäni silmiin ja huomaan hymyileväni. Silmissäni läikehtii onnellisuus. Nykyään se on minulle melko lailla perusolotila, elämäni on jokseenkin raiteillaan enkä oikeastaan keksi mitä minulta enää puuttuisi. Olen saanut paljon, oppinut paljon ja saavuttanut asioita, joita en ehkä koskaan olisi uskonut saavuttavani oikeasti. Minä olen onnellinen nyt. Tavallaan se oikeastaan pelottaa minua, mutta olen päättänyt etten anna epäluulojeni varjostaa onneani.
Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Itseasiassa, ei ollut vielä kesälläkään, alkusyksystä puhumattakaan. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet minulle enemmän tai vähemmän vaikeita. Kasvaminen on tehnyt kipeää, itsensä etsiminen vielä kipeämpää ja muutaman kerran olen joutunut itse kärsimään muiden virheistä tai jonkun satuttamaksi omaa varomattomuuttani.
Kuka minä sitten olen? Sitä minun on vaikea määritellä, olen kovin muuttuva ja ailahteleva käsite. Tuohon kysymykseen vastaisin siis ”minä” tai ”Anni”. Sen enempää selittelemättä tai määrittelemättä. Mutta mikä sitten muuttui? Mikä minusta teki sen ihmisen, joka nyt olen? Miten minusta tuli onnellinen? Minä en ole itsekään aivan varma. Oikeastaan, kamalan moni asia muuttui, mutta luulisin, että kaikkein eniten minä itse.
Syksyyn asti asuin perheeni luona kotikaupungissani, kuten kuka tahansa ikäiseni, kävin peruskouluni loppuun alle kilometrin päässä kotoani, hengailin kavereideni kanssa ja lusmuilin koulussa. Ainoa, mikä oikeastaan todella kiinnosti, oli musiikki ja ystävät. Mutta ne kiinnostivatkin sitten oikein toden teolla. Silloisen koulubändini kanssa kasasimme niska limassa kahta tekemääni biisiä esityskuntoon huhtikuun puolivälin bändikisaa varten, jossa itse Jone Nikula kehui kappaleitamme ammattimaisesti tehdyiksi ja hyviksi. Hyvä, etten leijaillut katon rajaan hänen noin sanoessaan.
Maaliskuun lopulla tutustuin myös kahteen ihmiseen, jotka lopulta muuttivat elämääni todella paljon ja jotka muodostuivat minulle läheisiksi ja tärkeiksi. Vuotta nuorempia, mutta mahtavaa seuraa. Kiinnyin heihin nopeasti ja päädyinkin viettämään hyvin ison osan kesästäni heidän kanssaan. Kiitos molemmille siitä ja kaikista niistä mahtavista muistoista, joita kanssanne viettämistäni hetkistä on jäänyt. Vaikka osa siitä onkin sellaista materiaalia, ettei siitä ulkopuolisille voida puhua. Kamala kun naurattaa kun alan miettiä sitä kaikkea.
Niin, kuten arvata saattaa, tuli kesä ja koulu loppui. Kaksi päivää ennen kuin lähdin viikoksi ratsastusleirille, joka kehitti minua todella paljon, sain kirjeen oppilaitoksesta, johon olin hakenut, mutta johon en kuolemaksenikaan uskonut pääseväni. ”ONNEKSI OLKOON! Sinut on valittu opiskelemaan Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen kuvallisen ilmaisun perustutkintoa peruskoulupohjaisena 120 ov, ammattialana graafinen viestintä”, kaksi lausetta, jotka muuttivat elämäni.
Keväällä päätin, että oli aika päästä eroon koko yläasteaikani kestäneestä masennuksesta ja varsinkin itsetuhoisuudesta. Samalla lopetin myös kynsien pureskelun. Aluksi itsetuhoisuudesta luopuminen meinasi tosissaan tuottaa vaikeuksia. Monta kertaa jouduin kieltämään itseäni ja muistuttamaan itseäni siitä, etten aikonut enää jatkaa. Ja lopulta onnistuinkin. Enää minun ei tee mieli satuttaa itseäni juuri koskaan. Alavireisestä olosta olikin sitten jopa itsetuhoisuutta hankalampi päästä eroon. Mutta onnistuin, lopulta.
Kesän jälkeen, kuten arvata saattaa, seurasi syksy. Minua inhotti ja lievästi masensi alati lisääntyvä pimeys, mutta yritin sitkeästi olla masentumatta siitä sen kummemmin, kuten aiempina vuosina. Mutta tämä syksy oli kuitenkin erilainen kuin muut. 09.08.2009 minä muutin ensimmäistä kertaa täysin erilleen perheestäni ja aloitin ”uuden elämän” Nakkilassa, opiskelijana. Ensimmäiset viikot olivat kevyitä ja helppoja. Elin vapauteni huumassa ja tutustuin innoissani uusiin ihmisiin. Varsinkin Jonin kanssa leikimme yhdessä villiä, vapaata ja vastuutonta opiskelijaa illat ja yöt läpeensä. Aluksi se oli hyvinkin hauskaa, mutta muutaman viikon kuluttua ensihuuma alkoi haaltua ja arki muuttua arjeksi. Kurjia, puolipimeitä, kylmänkosteita aamuja, pitkiä koulupäiviä, valtavasti opittavaa ja stressiä siitä, etten ole taiteellisesti yhtä lahjakas kuin muut luokkalaiseni. Tai niin no, taiteellisesti olen kyllä ihan yhtä lahjakas kuin hekin, mutta eri alueilla. Minun taiteenalani on ehdottomasti musiikki ja sen jälkeen kirjoittaminen, heidän alaansa taas graafinen puoli.
Syksy kehittyi pidemmälle ja pidemmälle, minä kiikuin masentumisen ja masentumatta jättämisen rajalla, taistelin paremman oloni puolesta ja kielsin itseäni luovuttamasta. Kun koulua oli käyty vasta kolmisen viikkoa, olin jo kehittänyt melko valtavan ihastuksen luokkalaiseeni tyttöön, josta oli tullut yksi parhaista koulukavereistani. En puhunut asiasta kuin parille ihmiselle ja yritin sitkeästi saada tunnetta tapettua sisältäni. Yleensä se onnistuu aina, mutta tämä ihastus ei vain suostunut haaltumaan. Sain sen väliaikaisesti unohtumaan, mutta kun palasin kouluun, tunne iski minuun uudestaan välittömästi kun näin vilauksenkin hänestä. Melkeen aloin inhota koko ihmistä vain siksi, että hän sai minut pitämään itsestään niin paljon, etten pystynyt edes irrottautumaan siitä tunteesta.
Koitti lokakuu ja yhtäkkiä vain NAPS, me olimmekin yhdessä. Myöhemmin selvisi sekin, miksen ollut saanut sitä tunnetta pois päästäni. Tunne oli ollut molemminpuolinen ja minä olin jossain syvällä itsessäni tiennyt sen kokoajan, mutta kieltäytynyt uskomasta sitä. Siitä lähtien, paria takapakkia lukuunottamatta, asiat ovat lopulta parantuneet niin huimaa vauhtia, etten enää oikein usko sitä itsekään.
Vaikka eiväthän ne muutokset toki pelkästä seurustelusta johtuneet. Se vain oli lopullisesti se asia, joka avasi silmäni ja sai minut käsittämään, miten paljon ihmisiä ympärilläni on ja miten onnekas lopulta olenkaan.
Kuten jo sanoin, nykyään olen niin onnellinen, että melkein hävettää. Asiat ovat muuttuneet.
Aluksi oli uskomattoman ihania ihmisiä ja se, miten silmäni avautuivat näkemään miten moni näistä ihanista ihmisistä välitti minusta ja halusi olla kanssani. Se kohotti itsetuntoani varsin suuresti. Jos kerran minusta pidettiin, minussa täytyi olla jotakin, mistä nämä ihmiset pitivät. En siis ollutkaan pelkkä ärsyttävä, hyödytön kusipää niin kuin olin aiemmin kuvitellut. Jouduin toteamaan olleeni sokea ja väärässä. Ne ihmiset, jotka joutuivat kestämään minua aikana, jolloin en tajunnut ettei maailma ollut kääntänyt selkäänsä minulle, vaan minä sille, -haluan pyytää teiltä anteeksi. Tähän joukkoon luettakoon erityisesti paskapäinenparaskaverini Anna. Sari, Emmi, Sonja, Iida, Sini, Miku, Anni, Minna ja Elske saivat myöskin kurjat osansa, toiset suuremman ja toiset pienemmän. Yhtäkaikki, haluan pyytää typerää käytöstäni ja sokeuttani anteeksi teiltä. Ja kiittää, että jaksoitte minua siitä huolimatta.
Tietäkää, ihmiset, että rakastan teitä ja vaikka osaa teistä en Nakkilassa asumiseni takia näe kovin usein, en silti ole unohtanut teistä yhtäkään enkä haluakaan unohtaa. Siispä, kiitos kaikesta, mitä olette kestäneet ja minulle antaneet ja anteeksi kaikesta typerästä tai ajattelemattomasta, mitä olen tehnyt tai aiheuttanut.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE !

ps. anteeksi, etten keksinyt parempaakaan. Inspiraatio on ollut hyvin hukassa lähiaikoina. Tämän verran onnistuin itsestäni irti kiskomaan.

Jouluyö, kello 05.14 aamulla ja mitä tekee Anni ?

Istuu omassa huoneessaan puolikylmän teemukin ja tietokoneensa seurassa vääntämässä epätoivoissaan tekstejä Wordilla. Nukkumaan ties koska.

Onhan se tapa viettää jouluyötä tämäkin. :'D

Olispa vaan parempia inspiksiä tai intoa kirjottaa enää. Mä taisin jotenkin kirjottaa itseni tosi tyhjäks alkuvuonna (keväällä) ja viimevuoden lopulla kun enää ei tunnu tekstiä syntyvän mistään tai millään. Tai sitten mä olen vaan liian onnellinen ja liian tasapainossa. Asialle pitäis tehdä jotain. Mieluummin kuitenkin rikkomatta sitä onnellisuutta. 8'>

Ja nyt pitää odottaa minuutti kun kello on vielä 05.13 ja kammoksun tota kolmeatoista siinä määrin että odotan pelastavaa neljäätoista.. 8'D

Hihi.

HYVÄÄ JOULUA IHMISET !<3 :'D

Käytit testin tekemiseen 8 minuuttia 49 sekuntia.

100% (19/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
50% (10/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
78% (18/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
21% (5/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Oikeesti hei, noi psykoottisuuspaskat tuli kyllä KAIKKI just tosta vaaroista piittaamattajättämisistä. D: mä en tosiaan ole mitään noista muista, kuten ihmiset jotka mua yhtään tuntee, tietää.

Jaaha, mä taas jumituin tähän. Huone pitäis vielä siivota, tavarat purkaa, kehittää joku suunnitelma isän lahjan varalle, leipoo jumalattomasti lisää joulutorttuja ja varmaanki valvoa aamutunneille asti parin tärkeen tekstin kanssa.

Eli tekemistä on enemmän kun tarpeeksi.

Mitenköhän mä pysyn hereillä ? Pakko vaan jaksaa vaikka nyt jo väsyttää. D:

Tällä menolla mä vietän joulunkin yksin Nakkilassa.

Kiitos vaan.

Kohta onkin vuoden 2009 loppu. Sen kunniaksi pieni gallup. Kopioi siis itsellesi ja vastaa kysymyksiin myös itse.
IHMISSUHTEET:
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - oioi, useitakin<3
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - montaakin juttua, enemmän tai vähemmän viisasta >8D
3. Oletko seurustellut vakavasti tämän vuoden aikana? - kokoajannnn<3
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - no voi paska. D: 1.10. oli ihana<3 ja sitsit..mustapitsi ! Ja venetsialaiset ! Ja vappuki kyl<3 ja sit kesä ja MINNA JA ELSKE<3 ja nyt tää syksy, NGpk09a, pikkujoulut ja kaikki muuki kiva mitä ollaan tehty. Kamala kun tätä löytyis.. :'D
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? - tyttöystävän, mut sekin sovittu. :'D
1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - ihan helvetisti. D: onneks kai lähinnä parempaan suuntaan.
2. Oletko lihonnut? - YLLÄTYS, en. D: laihtunu. :'D
3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? - neverrrr.
4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - en.
5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - tehny yhden uuden korviksen kyllä juu.^^
TURHAN PÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus? - paras ? Miks aina pitäs osata sanoo paras ? Minna, Elske, Emma, Jenna, Tytti, Johnnie ja koko NGpk09a<3 :'D
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? - en tehny sellasta ku tiesin kuitenki rikkovani sen. 8'D
3. Synnyttikö kukaan läheisesi? - siskopuoli, pojasta tuli mun kummilapsi<3
4. Menikö joku tuttusi naimisiin? - öööö...ei ?
5. Missä maissa kävit? - EN MISSÄÄN D: ihme.
6. Mitä haluaisit vuodelta 2010 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2009? - koulumenestystä ! Ja sit muutama asia mitä nyt en tässä sano enkä tunnusta. >8D
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009? - 01.10<3 ja 27.03<3 ja 21.05<3 ja venetsialaiset jajajajaja mustapitsi ja sit 07.08.<3 8'D ainaki.
8. Vuoden suurin saavutuksesi? - Emma<3 :'D ja sit et oon oppinu hyppään ratoja (vihdoinki), kehittyny hevosten kanssa muutenki, päässy SKTO'hon ja LOPETTANU VIILTELYN 8'D
9. ...ja suurin epäonnistuminen? - no pari juttuu mistä EN puhu tässä, koska niiden kertomisesta vois jotkut loukkaantua ja PAHASTI. D:
10. Kärsitkö vammoista? - nilkat nyrjähti molemmat. D:
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? - iPod<3 tennarit<3
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? - sanon itsekkäästi, että omani. :'D
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? - ****, Emma (riidat), vanhemmat.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? - iPodiin, BUSSEIHIN.
15. Mistä innostuit eniten? - homoseniiiii<3 :'D hevoset, musiikki. Jep. BILEET.
16. Vuoden 2009 ihmiset: - Miku, Minna, Elske, Anna, Emma, Jenna, Tytti, Johnnie, Mico, Emmi(t), Elias !<3
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - vitusti onnellisempi<3 :'D
18. Lihavampi vai laihempi? - LAIHEMPI D: leija.
19. Rikkaampi vai köyhempi? - Sama ku ennenki.
20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? - keskittyväni olennaiseen. D:
21. ...entä vähemmän? - koheltamiseen.
22. Miten aiot viettää joulun? - kotona..
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi ? - varmaankin olis 03.10.2009 ja mitä sillon tapahtu. Ja sit vappu ja toukokuussa se yks päivä. .__.
24. Rakastuitko vuonna 2009? - <3
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? - ...kaks ? :'D
26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - no katoin Criminal Mindsin kausia DVD'ltä<3 ja L -koodia, mut se nyt ei ehkä oo niin järjettömän hyvä.
27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? - mä en tuhlaa voimiani ihmisten vihaamiseen.
28. Mikä oli paras lukemasi kirja? - aaaaaaa, näitä on MILJOONA. Muttamutta, taitaa kyllä olla koko Lumen ja jään maa -sarja<3
29. ...entä musiikillinen löytö? - Dead by April, Escape the Fate, Aloha from Hell, Silbermondin löysin uudestaan. :'D
30. Mitä halusit ja sait? - Emman<3 ja iPodin.
31. Mitä halusit, muttet saanut? - tallin lähempää.
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? - Mamma Mia tai joku PotC'stä. :'D
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi? - haha, tytöt järjesti mulle yllätys"juhlat" ja oli muuten ihanaa<3 :'D
34. Ketä kaipasit? - Dorista !<3
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - Doris, Cristiano (hoitohevonen), ratsastus yleensäkin, Emma, Miku + muut ystävät ja musiikki<3
MUUTA:
1. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - no pikasten laskelmieni mukaan....joku reilu kymmenen ? :'D yli menee kyllä, mut en oo ihan varma paljonko. XD
2. Oletko joutunut tappeluun? - hmh, en varsinaisesti.
3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - LISTA ON LOPUTON, BEIBEEEH >8D
4. Oletko juonut "perseitä"? - en perseitä, mutta liikaa ja liian nopeasti. D:
5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - muutamia asioita, pari todella pahaa ja sit pienempiä juttuja.
LOPUKSI JOULUSTA:
1. Mitä odotat joululta? - Doriksen seuraa<3
2. Paras joululaulu? - Tulkoon joulu, Jouluyön hymni, Musta joulu (hehe, angst :'D)<3
3. Mitä toivot lahjaksi? - no en oikeestaan mitään, joku lahjakortti olis kiva ja sit se seutulippu olis kans mahtava, pääsis Poriin ja Raumalle koska huvittaa miettimättä sen enempää rahatilannetta.
4. Missä vietät joulun? - kotona. .__.

Nyt pakenen homoni luokse kolmen koneen päähän ja yritän saada jotain järjellistä aikaseksi<3

Silmiä kirvelee !

Onko sulla tosiaan oikeus tehdä tää mulle ?

Minkä mä sulle muka voin just ennen joulua ?

Vitun saatanan helvetin perkele.

Ehkä sä olet joutunu tottumaan tällaseen nuorempanajo kun minä, ehkä sä olet turtunu, ehkä sulle on tapahtunu asioita. Mut miks sun pitää nyt tehdä sama mulle ? Etkö sä muista miltä tällanen tuntuu vai ajatteletko sä et mun pitää karaistua tai jotain ?

Mä EN HALUA turtua, nyt enkä ikinä. Kenenkään ei tarvitse eikä pidä turtua tällaseen.


Vielä sä näet miten väärässä sä olet ja mitä sä sait aikaan.

Haluisin osata sanoa jotain, mut mä en löydä sanoja tälle tunteelle. Tai ehkä mä löytäisin, mut tää on vaan väärä paikka niille. Ehkä mä en halua ajatella tätä tarpeeks tarkkaan, koska analysoidakseni tätä, mun olis annettava sen vallata mut joksikin aikaa.
Olenko mä tehny mitään että mun pitäis tuntea näin ? Mä en tiedä. Mä en tosiaan tiedä. Mistä tää oikeestaan tuli ? Mä en tiedä sitäkään.

Ahdistavaa.

Voisin mennä nukkumaan ja lakata ajattelemasta tällasia. Johtuu kai tästä pimeydestä ja mun hetkittäisestä yliherkkyydestäni. Oikeesti mulla on kaikki hyvin ja hyvä fiiliski yleensä. Oikeesti mä oon melkosen pirtee ja ilonen persoona, tää typerä pimeys ja kylmyys vaan vaikuttaa muhun näin. Mä en vaan opi elämään ilman rakasta aurinkoani. Mä en ole vampyyri enkä mikään muukaan "rakastan-pimeää-angst-musta-on-mun-lempiväri-vihaan-valoa-ja-ruskettumista-ja-kesää-ja-kuumuutta" -tyyppi. Päinvastoin.

Ja ihmiset, musta EI OLE mun lempivärini. Jos niin luulitte, ni ette kyllä tunne mua yhtään.

"Hey, can't you see
That's really, that's not me
That's something I could never be"

Väsyttää. Tänään täytyis varmaanki raahautua kaupungille yksin ku suunnitelmat on aina sotkeentunu ku oon meinannu. Niin, että jospa tänään olisin järkevä ja hoitaisin asian alta pois.