Muistan päivän kuin eilisen. Oli 16.2.2007 Perjantai. Eihän siitä ole kuin muutama kuukaus tosin vasta mutta silti. Istuin koneella josksu iltapäivällä 3-6 välillä. Puhuimme aivan niitä näitä,mutta samalla puhuimme kuin olisimme tunteneet jo kolmekymmentä vuotta. Puhuimme edesmenneestä yhteisestä ystävästämme,jonka kuolemasta on nyt hiukan reilu vuosi. Aika on menny todella nopeasti.
Siinä jutustelumme aikana,tunsin että tässä on minun uusi ystäväni,ihminen josta minulle tulee varmasti todella tärkeä. Hän on ihminen joka antaa minulle voimaa jaksaa huomiseen.
Olin tottakai nähnyt sinua useasti monen vuoden ajan tuolla keskustassa,kaupassa ,kadulla ihan vain kävellessä. Viimeinen kerta ennen keskusteluamme näin sinut S-market pellavan tuulikaapissa koiriesi kanssa. Se oli keskiviikko.
Nyt on 31.3.2007 Lauantai,kello lähemmäs puolen yön. Ei ole päivääkään jolloin emme olisi pitänyt yhteyttä toisiimme. Joka ikinen päivä ensimmäisestä todellisesta keskustelustamme tähän päivään saakka,jokaisena päivänä olemme pitäneet yhteyttä. Ja tulemme jatkossakin pitämään. Olet tärkeä ,rakas ihminen minulle. Sinun kanssasi on huippu hauskaa. Niin kuin eilen,meillä oli todella hauskaa yhdessä,varsinkin sillon kun ottelimme lähemmäs 100 yhteiskuvaa,ja ilmeilimme kameralle,nauroimme mahat kipeenä ja vedet silmissä,taisimme olla jo turhautuneita ja niin väsyneitä siitä istumisestakin jo. Minulla oli pitkästä aikaa todella hauska päivä,nauroinkin pitkästä aikaa todellakin mahan täydeltä. Emme olleet nähneet kahteen viikkoon ja oli todella ikävä ystävääni.
Toivottavasti pysyt elämässäni ja ystävänäni aina<3
Torstaina teemme jtn sellaista mikä muistuttaa meitä toisistamme niin kauan kuin vain korut pysyvat paikoillaan.
Ystäväni <3