Tunteet vaihtelee nyt äärettömästä harmista ja surusta äärettömään vitutukseen ja kiukkuun. On niin petetty ja jätetty olo, ihan hei kirjaimellisesti. Miten sitä koko ajan luuli et kaikki on hyvin olin onnellinen, sitten tullaanki rytinällä alas.
Kännykkä on ihan hyvä keksintö, mut ei sillä tartteis ihmissuhtesotkuja hoitaa.. Odotellaan mitä tuleman pitää.. Mut kauaa en jaksais odottaa, olis elämä edessä elettävänä, yksin tai kaksin. Mieluummin kaksin. en haluis menettää..
Pitäis vähä koittaa ottaa lepoa ennen yövuoroa.. Mut miten tässä nyt nukut, ajatusten sekamelska pyörii päässä, koira haukkuu ulkona eikä kukaan muukaan muista että vois olla hiljaa.
Jospa menis syömään riisipuuroa ja yrittäis sitten uudestaan..