1 1/2 vuorokautta ilman sähköä. ei lämmintä ruokaa, lämmintä vettä, isossa ja pimeässä paikassa stendarin ansiosta tunnelin päässä loistaakin valo. Ihmiset kokoontuvat yhteen kuin ennenaikaaan luolamiehet. mistä ruokaa? mistä röökiä?? mistä juotavaa? yhteistuumin päätimme suunnistaa kohti lojoa, henkeämme ja kohtaloamma uhaten, luikaalla tiellä huonojen renkaiden ja sekopäisten kaahareiden ohella. mihin päädyimme? röökiin, kaljaan, ruokaan? tärkeimpiin: röökiin ja juomiin.
pimeässä paikassa kun ei ole paljoa virikkeellistä toimintaa, kokoonnuimme hyvällä porukalla yhteen kuperkeikkaöljyn ja korttien saattelemana. eikä tietenkään saa unohtaa tunnelmaa luovia kynttilöitä.
mitä opimme?
pimeys, toisin kuin kuvitellaan, ajaa ihmiset yhteen.
mitä saimme?
lämpöä, sosiaalisia verkostoja(mitä ei koskaan ole liikaa) ja mitä tärkeintä, yhteisöllisyyttä.
mikä oli kaiken lopputulos?
todella mukava ilta jutteluineen, ihmisineen, tunnelmineen.
korttiakin tuli pelattua khöhöm veden kanssa, jonka syystä nukkumaan yön pimeinä tunteina.
ihminen oppii arvostuksen kantapään kautta.