IRC-Galleria

Matkalla

Ei ole se vanhuutta,
viisautta, selän suoruutta,
että osaa sanoa sanoja
joita ei ymmärrä.

Että osaa syödä lauseita
joita ei ole sanonut.

Ol elo se joka oksan ottaa,
sillä rankasee.
Kuin isä se katsoo,
soimaten oppivaa.

On opittava,
paljon enemmän,
hiljaa.

---

Epätoivo

Läpi lumen ja jään, vaellan.
Verisenä kiipeän kallioon korkeimpaan,
kristallinmustan koivun alle,
tikari jäätyneenä käteeni.

Nostan sen taivasta kohti kyynel poskellani.
Vain hiljaisuus vastaa kuolevan epätoivoon.

Viimeinen katse jäätävään tikariin,
sanaton viestintä välillämme.
Isken sen rintaani ja väännän,
ei itkua loputtoman edessä.

Lasittuneet silmäni näkevät mustan kaikkeuden
viimeisenä näkynään,
ennen kuin kaadun velttona maahan.
Hiljaisuus kertokoon muille,
muuta vaihtoehtoa ei ollut.

---

Ja kyllä, nämä ovat omiani parin vuoden takaa. Vähä sama mitä jotain biisiä tehdessä - sitä eläydytään johonkin muuhun tunnetilaan eli ei mitään itsemurhaa ole tullu haudottua. :))

Maailma on niin paljon kauniimpi valkoisen peitteen jälkeen. Ei loskaa tai ruskeeta mutaa, vaan valkoista, putipuhdasta lunta. Oli hauskaa nähdä lasten kasaavan lumiukkoja. Ollappa itekkin vielä sen ikäinen. Tänä talvena teen lumiukkoja, ajattelin. :) Joulu alkaa olla korvilla, voi jo tuntea sen lämmön mikä tuona mystisenä päivänä on. Perhe yhdessä, kaikilla rauhaisa mieli. (elleivät stressaa jostain ruoasta). Isäntä aina puheli miten tärkein lahja on joulumieli. Nyökytin lapsena ymmärtäväisesti, mutta vasta nytten vanhempana on tajunnut oikeasti kuinka arvokasta se on.

Ja jouluna on oltava paljon tuota lunta! Veljen kanssa ollaan pikkupojasta painittu lumihangessa, mutta tahti on laantunut. Ehkäpä tänä talvena jälleen. Selkäänsä saa tällä kertaa. Olen kakskymppinen, perkele! (^^)

Ja selkä tekee yhteistyötä. Pelaan jo "keppisalibandya" eli vähän enemmän selkäpystyssä mitä normaalisti ja välttelen vaikeimpia liikkeitä. Venyttely pitää tuon selän kivasti kurissa.

Mutta ensilumet!!! At last!!! Winter`s tears, fall now and let the night to come alive. :)

20. Mielenkiintoinen luku ettei sanoisi. Eikä harmita ollenkaan, juuri tämänikäisenä on mukava olla. Itsenäinen, vähän sivistynyt ja elämä avoinna. Oikein mukavaa.

"Oh, I guarantee, victory is near." Manowar.

Vanhat bändit löytäny kuunneltavaks jälleen. Mukavaa, niitä riittää! :)

Luin mielenkiintoisen artikkelin netistä "can your ex dump you?". Olen samaa mieltä, ei. Jos entinen kuvittelee satuttavansa sinua ilmoittamalla ettei ole enää kiinnostunut, hänen maailmansa on oltava murheellinen. Kerran on lopetettu niin miten toinen kerta voisi satuttaa? :)

Koulukin maistuu näin talven kynnyksellä. Kivaa, jee mahtavaa upeaa.

Mutta siltikin. Näin ruotsalaisuuden päivänä, 20. Se on hienoa se. Eiku kirkkaita hakemaan niin iltakin valaistuu. :))

Uuh. En suosittele ryyppäämistä torstaisin kenellekkään. En kyllä muinakaan viikonpäivinä. Tänään siis perjantai ja tentti edessä. Q(-.-.)P Sain nettini viimein. Ja huomasinpa tilanneeni soundi-lehden. Ihmeellinen tuo maailma.

Saldo laukesi myös tänä päivänä. Aukea 24. no, shit happens kuten ihmiset ovat hoksanneet vessassa istuessaan. Viisaita olentosia.

Nyt kyllä on heikko olo. Lähtisi syömään.

Kah näin, osoite on siis muuttunut. Netti katkolla arviolta pari viikkoa, joten mesessä en ole vähään aikaan. koulussa käyn päivittämässä galleriaan ihmistietoja. Mutta niin, omasa kämpässä. Jei. :)

Kyllä se vaan jaksaa sataa vettä. Päivästä toiseen, yöstä yöhön... Tänä päivänä ei sentään ole kastellut maita ja mantuja. Selkävenähdyskin tässä tuli koettua. Ohi alkaa hiljalleen olla. Mukavaa liikkua. Koulumotivaatio ollu vähä hakusessa, mutta eiköhän se tästä syksyn mittaan.

Kännäily ei vain innosta. Koulun tervetuliaispippaloitten jäläkeen ei ole ollu niin mitään intoa. Kuiva syksy siis ollut sateista huolimatta. Löysinpä uden bändinkin itselleni - manitou. Vanhan ajan rokkausta, en ois uskonu pitäväni. Anyways.

Tulevalla viikolla sitten omaan kämppään - missä ei ole nettiä. Täytyy tilata tuo mokoma. Kahden megan yhteys innostaisi kovasti. Harmi vaan etttä täällä herran selän takana moinen maksaa sairaasti suhteessa noihin etelän citeihin. :S

Viimeinkin, olenpa kyynelehtinyt jo pitkään tuota kämppää. No, nyt se hetki on käsillä. :) Vielä on auki, tahtoisin todellakin kissan. Kolli tietenkin - täytyy pysyä poikamiehinä molempien.

Ja niin, perjantaina on sitten haapaveden vuoro. Voi tulla normaalia mukavampi reissu vaikka edelleen epäilen päihtyväni vain vähän. Onpa tullu kuiten jo todistettua ettei sairaat jutut ja rento veto tarvihe alkomahoolia joten olen onnellisessa asemassa.

Auvoista syksyä jokaiselle. Pianhan nuo sateet vaihtuu lumeks. ;) Oisko se tammikuussa sitten, aivan sama. Joskus se tapahtuu kuitenkin.

Keskiviikkona oli amkk:n pippalot ja oli ihan jees amkk:n puolelta, sitten baariin meno vain tökkäs omalta puolelta. Too much alcohol and tats it. Tuntemattomien kanssa on aina hassua lähtä viettään iltaa mut tradenomien puolelta löytyy yhteistyöhenkeä. Onneksi.

Loukkasinpa käteni sen illan jäljiltä jonka jälkeen siis nyrkki on ollut lujasti siteissä. Venähdys, uskon. En oo viittiny mennä itkemään siitä sairaalaan. Lenkkeilyä jatkoin, ja niemelän reissu olikin lauantaina. Minä, selvinpäin. Saavutus sinällään. Vois ottaa tavaksi. Ja sit sunnuntaina...'

Tylyä. Tylyä!!! Ensimmäistä kertaa oman mailan kanssa tälle vuodelle salibandya pelaaamaan. Tunne oli korkealla ja mieli positiivinen. Eka tilanne ja jotenkin selkä otti vahinkoa. Sattu niinmaan perkeleesti. Vedin loppuun asti, mut kotimatkalla si pasahti kunnolla. Jäi maanantai koulusta välistä. Ja vielä ei lenkille lähetä. Totaalisen jumissa alaselkä. Mutta niin, jos on jaksanut olla positiivinen niin pitkään kuin nyt niin luottaa siihen edelleen.

Tuo selkä paranee ja varmasti. Tästä lähin verryttelen ja venyttelen ettei moinen toistuis. Salibandyn seuraan palaan jälleen. Saa nopeutta mistä on hyvä rakentaa 5-10 kilometrin juoksua. Varmaan se 3-5 kilometriä on se matka missä luulen olevani omimmillani. Mutta aloitan kyllä pohjalta. Matkaa ennätykseen jos enkat coopperista on 3400... Ensi vuoden unelma.

Rise not fall. Mut nyt kyl on tylytetty olo. Gotta smile back.

Pakko oli lähtä ennen lääkärin lupailuja. Tuntu hassulta, mutta leikkausjäljet ei haitannu. Juoksen taas. Heti 11 kilometriä. Loistava syksy. Mielekästä on opiskella. Enää puuttuu vain oma kämppä. Kuukausi.

JUOKSUA!!!! <3

Sain viimein tikit pois jalasta ja meinattiin että viikon, kahen päästä pääsee juoksemaan. Tuntuu hyvältä että jo tietää milloin pääsee. Sitä odotellessa... :)) Koulu alkoi. Oli se outoa mennä kuuntelemaan uutta tietoa miten elää tulevat vuodet... Koulun penkille. Herran jestas. :)) Vieläkun sinne lenkille pääsee... Ihhanaa.

Kahden viikon päästä toteutuu suunniteltu syntisyys. Populat, olkaamme rauhallisia ja koittakaamme pitää ainakin pihalla vaatetta. Alkaa yöt käydä liian kylmiks meidän luonnonlapsellekkin... Ei auta pitkät hiukset tai parta. :) Lokakuulle omaan kämppään. Heti koulun vierestä. Ei jaksa odottaa... Tj 34. Siihen mennessä jo täysipainoisesti lenkillekkin. Vau. Urheilua ja koulua. Terveellistä elämää.

PImeät yöt, tähdet. Viime talvena ei pahemmin niitä nähny, leireillä tieten vartiovuorossa. Tuliko sitä nukuttua loppuvuosti vai mitä ihmettä, en tiedä. Tänä talvena aion katsella niitä niin usein kuin pystyy. Näin nuorena sitä jotenkin rauhoittuu kun kahtelee jotain niin suurta ja mystistä. Joku päivä tahdon vielä olla yöllä pihalla jonkun kanssa ja katsoa yhdessä tähtiä tuntien että myös meistä tulisi jotain yhtä mystistä ja kestävää. Joku päivä.

Kokkolahan venetsilaista venettä viettämään. Siinä se viikonloppu meneekin. Koko viikko ollutkin yhtä jöllöttämistä. Järkihän tässä menee! Mut ens viikolle sen pitäisi loppua, jalasta saa tikit pois ja kun se kuntoutuu... Lenkille. Viimein. Aion panostaa siihen sitten kunnolla, intoa taatusti löytyy. Ja helppoahan se on panostaa kun haapajärvellä asuu... Opiskelua, sosialisoitumista ja liikkumista. Just like 3 years before. Tuntuu että sitä on ollut lukossa vaikka onnellinen ollutkin varsinkin viime vuoden. Täytyi ehkä kestää se armeija, käydä muutenkin pohjalla ja nousta sieltä omana todellisena itsenä. Toivon että se näkyy ensvuonna kisoissa.

Kesä on ohi, pian viimeisetkin sen myöntävät. Mutta syksy on kaunista. Saa laittaa takkia päälle, ei se niin kauheaa ole. :) Nauttien vapaudesta toivotan sinulle, joka tätä satut tylsistyksissäsi lukemaan, kaikkea hyvää tälle syksylle. Eihän se ole vain kevät jolloin rakastutaan eihän? :) Ja tarviiko sitä aina rakastua... menee vaan pohja koko tunteelta. (^.¨.^) Positiivisuutta!!! <3