Kun nalleperhe illoin vaipuu univaipan taa,
niin taivaan tähtimeri aukeaa.
Tähtilapset sieltä silloin tarkkaavaisin niin
vie nalleperheen uniunelmiin.
Nyt uinu vaan,
kuu loistossaan,
sua suojaa pientä nukkujaa.
Ei kuulu enää ääntä pienten nallekarhujen,
ei tömpsötystä pienten jalkojen,
ne uinuu alla peiton pienen tilkkutäkkisen
kuin hännännöpö myöskin pienoinen.
Nyt uinu vaan...
Jostain kuuluu rapsutusta, ovi narahtaa,
voi kumma, kuka sieltä kurkistaa.
Onkohan se aave, taikka yön kummitus.
Se onkin vain tuulen hyvänyön toivotus.
Nyt uinu vaan...
_______________________________________________________
Otathan mut syliin tänäänkin?
Yöllä kun heräsin mä pelkäsin.
Iltasadun keiju muuttui unessa
niin pahaksi mustissa vaatteissa.
Otathan mut syliin tänäänkin?
Yksin ollessa kotona mä pelkäsin,
kun en tuttuja ääniä kuullutkaan.
Vain ikkunaruudut ne narahtaa.
Mä tarvitsen sua. Ymmärräthän mua?
Otathan mut syliin tänäänkin?
Tarhassa ollessani pelkäsin,
jos unohtaisit mut kotimatkallas
noutaa mut työstäsi tullessas.
Otathan mut syliin tänäänkin?
Toivon että tulet takaisin
kun aamulla lähdit ilman suukkoa
en kestäisi olla ilman sua.
Mä tarvitsen sua. Ymmärräthän mua?
Mä tarvitsen sua. Kaipaathan sä mua?