IRC-Galleria

Ystäväni kysyi.. "Ninnu tiedätkö mikä on VAPAApäivä?"
Johon vastasin,et eiks se oo sellanen, et ei o ollu tarkotus tehdä töitä,
mut sit sieltä kuitenki löytää itsensä..
Tai vaihtoehtoisesti se on päivä, jolloin on vaan ihan vähän töitä.

Mut ei se vissii oo niin?

jos ne on omasta mielestään oikeassa,
jos ne elää omassa maailmassaan,
jossa kaikki on niin saatanan mustavalkosta..
Ni antaa niiden elää ja luulla olevansa oikeassa.

(Vaihtoehtoisesti ne voi myös lopettaa elämisen.)

Milloin opin sanomaan "ei,en tule töihin."??

No en niin kauaa ku tarvin rahaa.
Ja rahaa tarvii aina,eli..
en kai ikinä.
No ei se mitää.
Sit ku tuntuu siltä,
ni ottaa taas pari viikkoo
vapaata ja ei yksinkertasesti mene töihin.
Sen mä osaan.

Ja nyt oon kyl tehny sillee suht vähä hommia,
et tekee ihan hyvää varmast painaa töitä paljo.

Saa ehkä ostettuu uusii vaatteit tai jotain.:)

Nyt on 7.työpäivä menossa, joista yks oli 16tunnin päivä..
Huomenna sit joku 14 tuntia, perjantaina 10, ja lauantaina 17.

Ja jostain syystä mua ei edes nyt väsytä!!
Eikä edes vituta. Ei sitten yhtään. Outoa.
Mutta niin ihanaa.

Onkohan mun pää vihdoin parantunu? :D

Kiitos kaikille,oli ihanaa.
Nyt jaksaa taas.
Paremmin ku ikinä. :)

"..Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää.."

Pari päivää kotona
omassa rauhassa.

Ajatusten pyörittely omassa päässä,
pahimpien muka-kriisien selvittäminen.

(no en mä ihan vaan omassa päässä
niitä asioita o pyöritelly, vaan
tietenki oon muistanu piinata paria ystävää myös)

Mutta kuitenkin:
Nyt mä jaksan taas. (:

Lusmuiltuani 3kk,
ja haalittuani 4kg takaisin
niistä 13sta
jotka onnistuin hävittämään,
on aika ottaa itseään niskasta kiinni,
lopettaa oluen juonti ja makean syönti,
(ja ennenkaikkea se älytön hesessä ravaaminen!)
ja aloittaa taas dieetti.

Nää ekat päivät on ihan kauheita,
mut kyl tää tästä taas.

Tällä kertaa kun vielä oikeasti
liikuttais eväänsä vähän innokkaammin
kun edelliskerralla.
Tosin,
se tuskin tulee olemaan vaikeaa,
- viimeks en käyny ees lenkillä kertaakaan. xD

Ja hei, tänään on ollu hyvä päivä.
Ja mä luulen että huomenna on myös. :)

Vaikka siis edelleenki,apua,
mä oon koht vanha ja mun elämä on..
no vaiheessa jossa on vaan minä.
Mut se on kuitenki niin hyvä lähtökohta,
et mitä tässä panikoimaan.. ;)

Tuntuu paljosti siltä,
että Ninnu-powerit on aika alhaalla,
vaikka moni ehkä on luullut sen olevan ehtymätön energianlähde.

Ei se mitään, niin itsekin aika sokeasti uskoin,
mut ei se sittenkään taida olla.
Sen kertoi todeksi viimeistään yöllinen ahdistuskohtaus,
mitä ei o ollu ties koska viimeksi..

Hermolomalta palattuani hermoni vingutetaan
heti välittömästi niin tiukalle ku ne vaan voi vinguttaa,
vähän niinku tervetuloa takaisin kotiin-toivotukseksi,
vedetään matto jalkojen alta jopa siellä,
missä sitä vähiten osasi odottaa.

Mut ei se mitään.
Kaikesta oppii.

Ja kuitenkin..Ninnun tehtävä on jaksaa,
vähä niinku se duracel-pupu.

Eli ei Ninnu-powerit voi loppuu ikinä!
Se siis ON ehtymätön energianlähde.
Paitsi jos kaikki kääntää selkänsä ihan täysin
samaan aikaan eikä o enää ketään jota auttaa,
ja joka auttaa.

Noi asiat kulkee niin käsi kädessä.

Miten emo vois olla emo jos sil ei ois enää poikasia?


*Latautuu*

Ja hermot saa levätä.=)