IRC-Galleria

Suunnittelen tässä parin kuukauden päästä pitäväni synttärikemuja taasen..

http://www.klubitus.org/tapahtuma.php?id=10015

Ehkä hieman rauhallisemmin ku viimevuonna, joiltain osin siis,
mut varmasti kivaa tulee olemaa, sitä älköön kenkään epäilkö.Ikinäkoskaanmilloinkaan.:)

ai saatana.sakot.ja isot. =/

miten vitussa ihmiset aina ja uudestaan luulee et mä en tajuu ja saa tietää asioita.
Koska mä oon se agentti,ja agentit kuulee loppujenlopuks kaiken.
Ja niinno, nyt en ees tiiä
muutaku sen et oon vihanen.
Pettyny taas yhteen niistä "ystävistä".
Ja kuitenki onnellinen,koska tiedän et se joku on aina mun tukena.
Siihen en tuu ikinä pettymää,
tai jos tuun,ni sit ei kyl enää kannata ees jatkaa tätä elämää.
Koska se on se talo ilman perustaa...joko se vaan leijuu, tai sit se romahtaa.

"Ilman teitä mun elämä ei oo mitää.
Kun joskus meette pois, ni silloin myös mun pitää.

Ainoa joka meidät ikinä erottaa on kuolema..
Se kun usein tätä pakkaa sekottaa.

Tiedän, toisia se hurjasti pelottaa...
Toiset taas sitä eniten odottaa,
sillä silloin se vihdoin helpottaa.

Eläkää elämä just niinku ite tahdotte,
tehkää se kaikki,
josta yhtään unelmoitte.

Ja kun on aika mennä,
menkää miten parhaaks näette....

Vaikka ikävää jätätte paljon taaksenne,
ei hätää,
sillä lopuksi myös mä tuun luoksenne." <3

Oltiin tiedetty kai useampia vuosia,
sit kävi jotain>huomattiin olevamme tosi samanlaisia..
Hmm..ehkä vähän salaa alettiin toisiamme suosia.

Tää ystävyys..
Se oli yllätys monille.
Ketkä paremmin tunsi,
paremmin tajusi.

Se olis ehkä myöskin luja ku kivi,
luottamus siinä syvä kuin meri..
ja lojaalius..
Sitä ei voi edes mitenkään mitata.

Lähtökohta on,
et ymmärretään toisiamme.
Siihen sitten jatketaan,
ettei tuomita tekojamme.

Mun on ainakin parast elää,
kun varmana tietää,
et vaik kaikki muut mut hylkäis,
viimeisetkin suojarakennelmat sortuis...
Sä seisoisit siellä raunioiden keskellä (luultavasti ihan samassa tilanteessa).
-Ja kaikki ois silti hyvin.Vaikka mikää ei oiskaa.

Nää sanat on tietty vaan mun puoli tarinaa,
ja tiedän, jo tää aiheuttaa kaikenlaista narinaa.

Mut hey, hassut ihmiset: NYT ON KESÄ!!
..Rakentakaa itellenne vaik hiekkapesä... *nauraa*

*joskus on vaan pakottava tarve kirjottaa,yleensä keskel yötä,ja sit tulee ihan kaikenlaist tekstii,täl kertaa tällästä.*

"...Ei sen pitänyt mennä niin,
jotain muuta toisillemme luvattiin!
Mut ei asiat mitkään mee kuten suunniteltiin,
niin vitun hyvin sit ystävyyttämme vaalittiin...:(
Sun intressit vaan on ihan vääränlaiset,
tärkeysjärjestykses alkupään täyttää asiat erilaiset...

Ja jos haluat elää elämäs noin- et oo se joka uskoin...
Lupasin kestää sult melkein mitä vaan,
mut epäluottamus-ei sitä kestä idioottikaan...

Silti, yhä edellee...
Olisit se tärkein.
-On ikävä-

Miks ei ihminen vois etukätee tietää,onko tuleva päätös oikea vaiko väärä....?
Olis niiiiin paljo helpompaa....
Ja miks sitäpaitsi muka pitää aina tehdä valintoja ja päätöksiä?
Miks ei vaan vittu vois asiat ja elämä mennä hyvin ilman suurempia pohdiskeluja??
Kun kuitenkin aina valitsee väärin, ni kannattaako sitä edes enempää kelata?
Höh ja Pöh sanon ma.

Mä en tiedä mitään,
mä en tunne ketään.
Tai no tiedän ettei kukaan tunne mitään.
Eikä mikään tunne sitäkään.
tai siis niinku...täh???

Joo,tää on elämää.

Oltiipa juu mökillä, kiitos ihaneimmat raksupoksut reissusta..*nauraa*
Selvittii hengissä,ni voidaa ottaa uusiks taas..:D
Vähä meinas käydä niin ,etten olis päässy koko reissuu mukaan...mut onneks sit kuitenki pääsin...<3 kivaata oli.

Kaikille teille jotka jaksatte mun oikkuja ja ootte aina paikalla, kun tarvin teitä.


"Kun joskus tuntuu, että pyörin päättömänä ympyrää (ei hajuakaan siitä,minne pitäis suunnistaa),
ja kun toisinaan tunnen, etten kuulu mihinkään (mistä sen paikan vois muka tunnistaa?),
Ja kun niin usein tunnen, etten tyydy ikinä mihinkään (vaan etsin aina jotain parempaa),
Silloin olette siinä.

Neuvotte mulle mistä löydän sen tien,
autatte mua kulkemaan sitä pitkin,
perillä osoitatte oikean paikan,
näytätte, että kuulun sinne,
Ja tajuan, etten tarvi enempää.

Ootte paljon paljon enemmän, kuin ikinä toivoa uskalsin.
Vaikka koko maailman tuskat avullanne hukkaisin. ;)

Tuotte hurjasti valoa pimeään,
jokainen teistä, tärkeän osan mun elämään." <3



Ootte ihan rakkaimpia. <3