Poika tanssii tähtien alla miehen ruumiin päällä Riivatun lailla varisten sulat leijuvat tuulen mukana,
- Aaron, äiti huusi.
Laskin kirjan ja käännyin äitiin päin, sanomalehti rapisi isän kääntäessä sivua.
- niin kuin sanoin tuo kirja olisi pitänyt viedä pois ei Alma kirjoittanut koskaan mitään järkevää lapsen kuultavaksi, isä sanoi ärtyneenä.
Katsoin häntä. äiti käveli jääkaapille, hän oli ollut vaisu Alma tädin kuolemasta asti. otin kirjan pöydältä isä laski kahivevan lehden pöydälle ja katsoi minua.
- Aaron et lue enää sitä kirjaa se ei ole sopiva ikäisellesi pojalle.
- kulta anna pojan lukea jos hän haluaa, äiti sanoi.
tuijotin isää hetken
- ja sitäpaitsi olen jo 14 en ole enää mikään pikku lapsi ja mistä sinä tiedät mitä minä haluan lukea, huusin.Juoksin huoneeseeni,.
Huone oli hiljainen katsoin yö-pöydän laatikossa lojuvaa kuvaa laiha ja kalpea poika jonka kasvoja kehysti tumman ruskeat hiukset istui kaivon reunalla, äiti astui sisään , hän katsoi minua ovelta.
-kulta….. ei hän pahaa ollut oli vain outo, äiti sanoi murtuneella äänellä.
Tutkien samalla huonetta katseellaan, katsoin häntä silmiin kyyneleet kirposivat äidin silmistä .
- menemme isän kanssa naapuriin juhlimaan voit tulla mukaan , äiti sanoi .
- ei minä jään mieluummin tänne, sanoin hajamielisesti.
Äiti kääntyi valkoiset korkokengät kolisivat vanhan talon lattiaa vasten. ulko oven kolahdus herätti minut mietteistä vedin verhot ikkunan edestä katsoin ikkunasta äiti kääntyi vielä heiluttamaan minulle kunnes he astuivat sisään vastapäisen talon portista ,
Talosta juoksi punatukkainen pikku tyttö heitä vastaan, käänsin katseeni metsän rajalla olevaan kaivoon nostin valo kuvan silmieni eteen kaivo oli sama kuin kuvassa, suljin verhot ja kävelin alakertaan otin tasku lampun se oli vielä samassa paikassa kuin kesällä kävelin ulos pisarat hakkasivat vasten kasvojani ferkka takki kastui hetkessä, havaitsin kaivon tumman hahmon edessä astelin sen vierelle ja kurkotin katseellani kaivon syvyyteen .
- etsitkö jota kuta, ääni kysäisi takanani.
Käännähdin äkisti ympäri ja tuijotin meren sinisiin silmiin.
- e… en minä mi.. mitään etsi, änkytin.
Poika katsoi minua huvittuneena samassa hän nauroi , tunsin pakahtuvani katsoessani häntä , hän oli kuin kauhu elokuvan vampyyri hahmot, silti hän sai minut sekaisin mittailin häntä katseellani.
- mitä teet ulkona tähän aikaan, kysäisin.
Poika katsoi minua ja kääntyi sitten katsomaan taloon päin.
- syön ulkona , poika tokaisi.
katsoen taloa , tutkin hänen kalpeita kasvoja ja vilkaisin sitten koti taloani.
- mutta sinä tulit häiritsemään minua, poila sanoi närkästyneenä.
Katsoin häntä .
- ai anteeksi ei ollut tarkoitus, jatka vain syö mistä en minä pahastu, sanoin hämilläni.
Poika katsoi minua kävellen samalla metsän reunaan ja nostaen pensaasta nuoren naisen ruumiin katsoin poikaa ymmälläni, hän vilkaisi minuun.
- sinähän sanoit ettei sinua haittaa jos syön , poika sanoi ivallisesti.
Silmäni suurenivat kauhusta.
- aiotko syödä tuon , sehän on ihminen, huudahdin.
Poika kääntyi katsomaan minua, hänen siniset silmänsä olivat muuttuneet veren punaisiksi, käännähdin taloon päin ja lähdin juoksemaan