IRC-Galleria

Syöksyn polvillani maahan, koko kehoon iskeytyy heikkous ja vie jalat altani. Haluan pidättää itkuni joten lakkaan hengittämästä hetkeen, menee pari sekunttia kun en pysty enää ja alan huutamaan täyttä huutoa. Kärsimystä, mulla alkaa välähtää pieninä pätkinä meidän ihanat hetket, jotka luulin olevan täyttä rakkautta ja korvissani kuulen minä huutavan: "EI!, EI!, hokien, itseäni syyllistäen,kun hänelle riittänyt en. En saa kunnolla henkeä, suru on niin vahva. Sattuu sydämeen ja hengittäminen raskasta. Hyvät hetket välähtäen ja kaiken kysenalaistaen, mikä oli totta, ja mikä ei. Kaiken tarkkaan miettien, miten pääsin mä kokemaan tän kaiken uudelleen. Vihainen itselleni mitän mä saatoin uskoa kaiken,en merkannut yhtään, en ollut tärkeä,hän uhkapelasi meidän suhteen.
Sellainen on anteeksiantamatonta, uskoin kaiken. Monesti valheista kiinni jäi, lupasi aina muuttaa tapansa, lupaukset unohti, valheet jatkui, uskottomuus alkoi kun meidän suhteen katto ikuisesti romahti.
Hyvyyttäni hän hyväkskäytti,ei kieltäytynyt koskaan anteliaisuudestani. Miksi minä välitän,miksi mä vieläkin odotan.
Jos hän minut haluaisi, olisi varmasti saanut jo et pelkää menettäväsi mua, et mua rakasta.
Kyllä minä menen, ja jatkan yksin matkaa.

haluaisin lopettaa tämän kaiken,
olen täynnä haavoja, kestää kauan parantua.
Eikä veri lakkaa valumasta.
Luulin, että olen vahva, mut nyt en vaan enää jaksa,
tä kaikki ollu ni raskasta.
Hyvin minä olen kaiken sietänyt,
mutta minkä takia, en enää tiennyt.
Olen väsynyt, anna mun nukkua,
nähdään taas kun maa on täynnä kukkia.

epätietoisuus on sydäntä raastavaa.
Pelko sydämen koloa täyttää,
joka päivä uusi päivä mutta millainen päivä?
Rakkautta ikuisesti ei voi luvata,
se päivä kun tulee, murskaa koko ihmisen.
itkee joka päivä toivoen että takaisin luokseen tulee.
kuluu vuosia, kun enää unissaan, tuskin silloinkaan hänen ääntä enää kuulee.
by: dona hys