Kirjotan täst vast nytten vaik tää tapahtui jo perjantaina... meidän 9-v koira Laku kuoli yht äkkii, vaik se oli pejantaina puolenpäivän aikaa ihan hihhuli hei onnellinen ja erve niin sit 3-4 aikaa päiväl se alkoi oleen kauheen vaisu ja rintakehä turvoksissa. Se ei enää pystyny nouseen nojatuolille eikä komentaan Ilpoo. Sit joskus 6 aikaan sil oli niin kovat kivut et se juosi ympäritaloo ja itki ja ulvoi ja kun me saatiin se rauhotettuu siihen ei voinnu ees koskee kun ei tienny mitä se tekee. Laul oli niin hirveet kivut eikä me saatu päivystävää eläinlääkärii kiinni... Kuitenkin kun mun äiti tuli kotiin, niin Laku jolkotti sen luokke häntäheiluen, mut kupsahti sitten takas maahan. Sitten se ei enää tuntenu omaa nimeensä. Kun se saatiin päivystävälle niin ei ollu enää mitään tehtävis, vaik kylhän me se jo oltiin tiedetty kauan aikaa sitte. Lakulle oli aivoissa tapahtunu jotain ja se oli vaipunu jonkin tason koomaan ennen kun se sai sen viimesen piikin.
En ois ikinä uskonu et Laku yht äkkii ottaa ja vaihtaa hiippakuntaa kun se oli kuitenkin meidän korttelin pomo ja piti meidän muut koirat aisoissa. Kaikista pahimmalta ei tuntunu se että laku kuoli olihan sejo melkein 10 vuotias, vaan se että ei pystyny tekeen mitään, vaikka ties että sil oli kauheet kivut. Tällasina hetkinä mä todella haluisin uskoo taivaaseen sillä jos sellanen paikka ois Laku ois varmasti nyt siellä ja kattelis meitä.
kuva: Janna 6-v
Laku odottaa laukausta... isä oli opettanu sille kuinka leikkii kuollutta kun sille huus Pam! siin se kellahti selälleen ihan kun ois saanu luodista ja sitten pomppas ylös häntä heiluen ja ilonen virne naamalla :>
