Väritön aamu, järven syleilyssä heinät ui
Sumuseinä värähtää
Kerrotaan, et siitä asti kun se tapahtui
Vesi on ollut tyyni kuin jää
Oli tyttö kuin ulpukankukka
Ja poika niin kuin vedessä valo
Päivien palo täynnä kummaa supinaa
Niin vaikeata unohtaa
Ja kaikki kuitenkin
Turhaa, hetkessä turhaa
Sä vedät piinatut keuhkosi täyteen
Olit kai sekaisin
Kun luulit hän sua rakasti
Hänhän vain tahtoi sut mukaan