- - - - - - - -
Mä roikun sormenpäillä kerrostalon reunassa ja katson alas. Ihmiset on pieniä, ja mun kädet hikoaa. Mun on pakko ponnistaa itseni ylös, mutta mä en jaksa. Mä en jaksa, mä en jaksa.
Apua mä putoan, mä putoan kohta, ihan kohta
- - - - - - - -
Antakaa mulle valtameri. Kylmänsininen. Jonne upotan tämän. Tapan, tuhoan, raatelen kuin hopeakylkiset hait.
Antakaa valtameri, johon vajoan, viileään siniseen, vihreään, raskaanraukeaan. Missä ei ole tätä. On vain sininen, vihreä liikkeiden varmuus, ajatusten selkeä keveys.
- - - - - - - -
Mä olen kiltti tyttö, tottelevainen ja järkevä, mauton posliininukke kuivat hiukset kireällä letillä. Ainahan muhun voi luottaa, mä olen kunnon tyttö. Mä hymyilen reippaasti ja väläytän valkoisia hampaita. Mä tiedän, että se uskoo mua
- - - - - - - -
Ja mä tiedän, että kaikki alkaa juuri nyt. Että mä olen valmiina lähtöön, vaikka tiedän, että pelkään elämää ja itseäni vielä enemmän. Ehkä en koskaan löydä sitä, mitä lähden etsimään. Silti mä haluan lähteä, etsiä ja kadottaa, kadota ja unohtaa ja muistaa taas, palata.
_________________
Joku rakkauskirja <3
Eikä edes miljoonas lukukerta menossa :´D