IRC-Galleria

Tätä aikataulua voidaan vielä muuttaa tarpeen mukaan:

Tapaamiset:

Pe 19.3. klo 18 Finlaysonilla
- info-tilaisuus, aikataulu ja nimilistaa

Su 21.3.
- haastatteluja pitkin päivää, yhteen haastattelukertaan kuluu vartista puoleen tuntia. Halukkaat voivat sopia ajan. Haastatteluja tulee jokaisen osallistujan osalta muutama kerta, jotta muotinäytöksessä heijastettava materiaali olisi mahdollisimman totuudenmukaista.

Viikko 12: 22. - 28.3.
Iltapäivisin on mahdollisuus keskustella projektista, joko kasvotusten tai verkon kautta. Tarkoitus istuksia myös kaakaon tms. ääressä osallistujien kanssa.

La 27.3. klo 14 Finlaysonilla
Paikalle kaikki, jotka vain pääsevät. Virallinen aloitus, jonka jälkeen projekti on varsinaisesti käynnissä. Jaamme viimeistellyt aikataulut, joihin tulevista muutoksista ilmoitetaan jokaiselle.

Su 4.4. klo 14 Finlaysonilla
Käymme läpi seuraavan viikon demoversiota. Sovimme pukeutumisen yhdessä.

Su 11.4. klo 14 Finlaysonilla
- Teemme demo-version muotinäytöksestä ennen toukokuun esitystä. Tarkoituksena toteuttaa muotinäytös niin lähelle valmista kuin vain pystymme.

Su 25.4. klo 14
Harjoitukset muotinäystä varten.

Ti 27.4. klo 18
Harjoitukset muotinäytöstä varten. Catwalk -kävely ja muu lavaesiintyminen pääosassa.

To 29.4. klo 18
Harjoitukset muotinäytöstä varten.

Ma 3.5. klo 18
Viimeiset harjoitukset ilman lavaa.

To 6.5. klo 16
Harjoitukset lavalla

Pe 7.5 Promoting Changes -näyttelyn avajaiset,
Muotinäytös Finlaysonilla
klo 14 kenraaliharjoitukset

Eli pääsin siis opiskelemaan kuvataidetta.
Olisin päässyt moneen muuhunkin paikkaan.

Seurusteluni jatkuu yhä.
On jatkunut jo reilun vuoden.
Eikä näyttäisi hajoavan vieläkään.

Elämässä menee hyvin, melkein voitankin.

Taide etenee, samoin ajattelu.
Ehkä jotain valmista tulossa joskus.

Kuvataiteen lukiodiplomista tuli 5.
Jatko-opintojen vaihtoehdot muuttuivat....

18 sivua ja kuusi miellekarttaa hissaa takana. Ja ranne kipeenä...
Ranne helvetin kipeenä...
Pidempi analyysi seuraa kun oikeakin käteni jaksaa kirjoittaa..

VAJAA SEITSEMÄN TUNTIA LAPSUUTTA JÄLJELLÄ!!!
(Sitten pitää oikeasti opetella vastaamaan teoistaan)

Those who are strong can well afford virtue.
Those who are weak and yet virtuous; I have to pity them.

The strong can endure all virtue forces them to. They can even use virtue to overcome any harsh decisions. In the end the strong and virtuous will also define what is virtue.

For the strong to resort to vice is an abomination. They have no need to cheat, they have no need to use needless power, they have no reason to defend themselves with underhand strikes.
Those who are strong already have the world at their feet.
In the end they could even bend the rules of virtue, when virtue compels.

Weak have no way to be virtuous and prosper. If they try they will only be exploited and their virtues banished. Virtue is not bread, it is not wine and most of all it is not gold.

Weak who choose the path of vice do not deserve my pity. They are doubly damned, the most infidel of them all. They have not the strenght to live a life of prosperity, yet they force themselves up the ladder through deceit. They are the nihilists, at the bottom of all. They don't define rules for themselves, but forfeit them all. They are the worst, far worse than the insane or even the mentally crippled.

I'm sorry for this to be the world we live in. If only all would conform to virtue there eould be no reason for vice to exist. All would prosper.

Eli viikko Saksanmaalla.

Wacken on pieni kylä Pohjois-Saksassa. Siinä ei ole mitään erikoista muuten, mutta siellä järjestetään Wacken Open Air. Kolme päivää metallia kurasella pellolla ja festarialueen ympärillä telttakylä, jonka reunaa ei useinkaan nähnyt.

Melua oli, musiikkia oli, olutta (+hunajaviiniä) oli ja kuraa oli. Ja onnistuin polttamaan itseni tokana päivänä. Teltta majoitus liian vähillä peitteillä kruunasi tyhmyyteni seuraukset.

Mahtavaa oli kuitenkin!

Nyt harkitaan suihkua ja nukkumaanmenoa lentokenttä-yön jäljiltä.

Eli analyysi ensimmäisten tupakka-askien ostosta, yhden savukkeen poltosta ja jälkiseurauksista.

1.
Kävellessäni kioskille pystyin vielä pitämään itseni rauhallisena. Samoin vielä nimetessäni askit, mutta jo kaivaessani kolikoita stressihormonien määrä oli riittävä siihen että onnistuin pudottamaan viidenkymmenen sentin kolikon. Antaessani rahoja myyjälle käteni vapisikin jo riittävästi, että hänellä tuskin oli ongelmia ymmärtää miksi hankin kahdellakymmenellä eurolla tupakkaa.
Tämä adrenaliini-humala oli reissun paras osa ja riittää minulle extreme-urheiluksi.

2.
Pysähdymme myöhemmin tupakalle. Saan suostuteltua erään antamaan minulle savukkeen. Sen sytyttäminen aiheutti enemmän ongelmia kuin muu. Pientä yskintää maun takia, ei siis tällä kertaa niinkään itse savun. Kyllä siihen tottui ja savukkeen polttaminen loppuun oli mahdollista. Kaikkea epämääräistä tuli kokeiltua ja savu kirpaisi nenääkin. Punaisen Smartin mausta pääsi eroon hengenraikastimella.
Tämä oli sinällään hieman tylsä kokemus, sillä oikeastaan mitään vaikutusta ei ollut havaittavissa. Ei tosin ollut erityisen hirveäkään kokemus.

3.
Istuin odottamassa junaa noin 1,5 tuntia myöhemmin kun päänsärky alkoi. Aiemmin olin ehtinyt ajatella, että satunnaisen savukkeen polttaminen kuukauden tauoilla tai pidemmilläkin ei olisi hirveää.
Päänsärky oli pahin mitä minulla on ollut pariin kuukauteen. Tähän on tosin lisättävä, että päätäni ei ole pahemmin särkenyt tuona aikana.
Sitten seurasi jumittaminen. Harvoin ajatuksen juoksuni vain yksinkertaisti taukoaa, kun olen virkeä.
Nämä oireet muistuttavat hieman nestevajausta, mutta syytän silti tupakkaa.

Nyt alkaa vihdoin vierotuskuuri läheisyydestä.
Älkää ihmiset pakottako mua ratkeamaan!

(Kun kerran kofeiinista pääsin, niin miksi en tästäkin?)


Ps.
Olen vain liian läheisyydenkipeä...

(Huomio saa jäädä seuraavaan kertaan... Yhdet vieroitusoireet kerralla, kiitos.)

Its lyrics are mostly too simple, with barely any of the metaphors I so enjoy.
The music itself doesn't go along well with my fragmented mind... It is too rhytmic, too bright.

I need depth, bass and some melody. These are just aside from the fact that I so enjoy unravelling the puzzles of metophors.
Of course the lyrics of a song from Mokoma can put me into tears, but I need some deeper and more complex to soothe me.

And besides while the themes are mostly the same in the end, I prefer high-strung scenes of the same loss over the more vulgar ways of saying it.

Ok, Trash is nevertheless good music, I can listen to it and enjoy it. It is NOT what I hate: over-popular, repetitive and purposefully shallow music; who the heck gave it such a descriptive name for it... Same as for populists, the modern demangogues?