IRC-Galleria

Elämä antaa ja ottaa,
satuttaa ja parantaa.
Olo parempi kuin pitkään aikaan,
samalla voin huonosti.
Tahtoisin huutaa ja
muistuttaa lupauksesta,
niistä sanoista jotka
huuliltasi niin monesti kuulin.
Ystävyydestä,
rakkaudesta,
tuesta ja turvasta.
Surullista,
pelkään tunteettomuudellasi ajat
itsesi sydämestäni,
paikasta johon jäit asumaan ja
jossa kaunista muistoa vaalin.
En halua sinne ihmistä
joka kohtelee näin,
ihmistä joka ei arvosta,
jolle olen ilmaa,
joka aiheuttaa vain pahaa oloa.
Epätietoisuutta.
Ehket ollutkaan sitä mitä luulin ja
annoit ymmärtää,
ehken tuntenutkaan sinua.
Viimeinen sanani on tämä runo,
runo jossa kaikessa karuudessaan ei
ole mitään järkeä,
runo jota vain kirjoitan osaamatta
lopettaa.
Vastuu on nyt sinun,
mutta muista että hiljaa mitättömyyden
tunne ajaa sinut sydämestäni ja
lopulta elämästäni.
En merkitse mitään,
joten haluan ettet sinäkään merkitse.
Tätäkö halusit,
onko tämä tapasi kostaa?
Kostaa,
etten osannutkaan rakastaa,
en tavalla jolla olisit halunut ja
ansainnut.
En ymmärrä,
autatko ymmärtämään vai
tuleeko meistä tunteettomia tuntemattomia.




(Juu juu on aika epäselvä ja paska runo, mutta mun oli pakko saada tää sydämeltä ja nyt ehkä voin oikeesti jatkaa eteenpäin, sillä pallo on siellä jossain ja tästä alkaa prosessi joka ajaa tärkeän ihmisen sydämestä ja elämästä pois jollei sitä prosessia pysäytetä ajoissa. Olen asiani kertonut. PISTE.)