eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa
huutaa itkee
paiskoo kengät seinään
mytty raivoisaa voimaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunasta yötä vasten heijastuu