Jäkest ei löydy ku pelkkii kaljamahoja,
jammusetien käymiä lasten tarhoja.
Nistei, spurgui, uusii syrjäytyvii,
sydämii mitkä on täynnä haavoi syvii.
Vituttavii maailman omistaja kyttii,
jamppalaisii mitkä laittaa haaransa myyntii.
Turhautuvia yksinhuoltaja perheit,
kenestä ei tuu ikinä tääl terveit.
Kaikki haluavat pois, paitsi jamppa,
täällä ei tuoksu kukka, vaan spurgun laatta.