IRC-Galleria

Illassa kuuluu taistelun ääniä, konekiväreitä ja sinkoja soi päivästä yöhön.. On niin väsynyt olo että ei enään tunne sitä, ja kaikki tuntuu oudolta. Sataa kokoajan vähän, niin että joutuu pitää sadetakkia taisteluvarustuksen alla. Hanskat ovat märät niin että sormet ovat jääkylmiä.. Nukkumaanmeno on hankalaa ja ankeata. Yöllä kello 1:30 saan ummistaa silmäni. Heikkoa puoliunta heräillen kokoajan, on joko liian kylmä tai jumalattoman kuuma.. Herätys on tunnin unen päästä, lisäilen puita kaminaan, sekä pesen aseeni ja hampaani tunnin vuoroni aikana. Käytän suurimman osan energiastani hereilläpysymiseen. Vihdoinkin senjälkeen saa unta paremmin, kaksi tuntia kerkeän nukkumaan kun huudetaan herätys käsky. Kymmenen minuuttia aikaa purkaa teltta, kranaatinheittimet tuliasemista ja olla kaiken kaluston kanssa autossa. Masissa on mukavan pimeätä, jännä tunnelma kun auto tärisee aivan saatanasti ja kamat lentelee. Sitten auto pysähtyy ja syömme kaksi leipää millä pitää pystyä elämään klo 13:00 asti. Harjoittelemme ake-taisteluammuntaa, muutamilla menee selkä niin huonoon kuntoon että joutuu jättämään kesken, itse on aivan tuhon partaalla oleva olo. kello ei käy eteenpäin, nakit ovat taas umpijäässä. Selän kolme päälihasta ovat krampissa, kaikki tuntuu tuplasti vaikealta. Kokoajan ollaan myöhässä ja meitä haukutaan paskoiksi aamusta yöhön. Ja kerrotaan että oltiin niin paljon myöhässä, että siksi päästään taas vasta kahdelta yöllä nukkumaan. Ainoat naurunaiheet päivittäin ovat toisten paskat tai naurettavat suoritukset, sekä yleinen selkäänpuukottaminen miehistön kesken. Yhtäkkiä kaikki tummuu, on pimeämpää kuin päivällä pitäisi olla, silmistä katoaa elo, tulee "leirimotivaation puute" tai totaali-hajotus-vitutus. Siinä sitten ilman kiitoksia, palkintoja, kehuja pitää tehdä optimaalisia suorituksia. Omaa punkkaa on ikävämpi kuin koskaan, korvissa soi. kuulosuojaimet painavat päätä niin paljon että tuntuu että tulisi haavoja. paitaa ylös kiipeilevät hämähäkit joskus säikäyttää. Ampiaisia joutuu juosta karkuun joka ruokahetki. Tyhjyydentunne täyttää sydämen, joskus pysähtyy hetkeksi aivan paikoilleen, silmät täynnä tyhjyyttä ja ajattelee miten perseestä kaikki on kaikkialla. siviilissä ja intissä, ja että niin pitkä aika viellä ennen lomia...

Äh, ei luonnistu kirjottaminen krapulassa->