IRC-Galleria

1. Kävelen koulussa portaita ylöspäin. En ole tottunut uusiin korkkareihin joten voimani loppuvat, ja yritän kontata portaita. Vastaan tulee entinen opettajani, Anneli. Anneli pysähtyy ja opettaa hetken aikaa minua kävelemään korkeilla kengilläni, ja pääsen kuin pääsenkin portaat ylös. Hänen mennessä luokkaansa, huudan:
-Näitkö jo mun uudet kengät?
-Joo, sä näytit niitä jo eilen.

2. Istun luokassa Pia Snellmanin vieressä. Tänään on science-projektin palautuspäivä. Pia esittelee omansa, ja kun tulee vuoroni, minulla ei ole tehtävää tehtynä. Joku neuvoo minulle mistä voisin nopeasti saada itselleni esiteltävän työn.

3. Olen merellä, jotkut ihmiset työntävät minua ja Piaa häkkiin. He sanovat häkin olevan raketti, joka työnnetään tunneliin, jonka päässä on kouluni. Raketin on siis tarkoitus ilmestyä näyttävästi luokkaan, ja se olisi minun science-projektini. Meille annetaan kimaltelevat vaatteet, jotka puemme päälle. He työntävät meidät tunneliin.

4. Matkaamme kuilussa alaspäin, joskus olen häkin ulkopuolella, joskus sisäpuolella. Yhtäkkiä häkki jumiutuu. Katson Piaan, joka on muuttunut Akiksi. Katselemme ympärillemme, ja huomaamme jääneemme jumiin valtavan metrohallin katonreunaan. Alapuolella näkyy ihmisiä, jotka Aki erottaa kiinalaisiksi. Aki huutaa englanniksi avunpyyntöjä, eräs mies vastaa ja juoksee korkeita rappusia luoksemme. Hän ei osaa paljoa englantia, ja yrittää parhaansa mukaan selittää, missä olemme. Samassa metro lähtee liikkeelle, ja syöksymme sen mukana laiturille. Mies yrittää juosta perässä ja saa huudettua meille laiturin nimen (en muista).

5. Olemme toisella laiturilla, jossa ei ole ihmisiä. Pääsemme pois häkistä. Meidän on yritettävä nopeasti löytää ihmisiä kertomaan olinpaikkamme, ennen kuin uusi metro tulee ja vie häkkimme. Aki juoksee kauemmas ja yrittää tavoittaa kaukana vaaleanruskean auton vieressä seisovan miehen. Minä katselen laiturille, ja juuri kun olen huutamassa yhdelle ihmiselle. Näen kuinka jokaiseen raiteen valotauluun (samanlaisia kuin Suomessa, mutta sijaitevat raiteiden yläpuolella) ilmestyy ihminen, joka on kiinni valotaulussa kyynärpäitään myöten. Seuraan kuinka yksi heistä irrottautuu ja juoksee laiturilla seisovan miehen luo, hyppää hänen kainaloaan kohti ja katoaa jättäen vain savukiehkuran. Sitten he kaikki ovat poissa. Aki tulee takaisin ja kerron tämän hänelle. Olemme varmoja että nuo ihmiset ovat vastuussa tästä. Samassa ilmestymme takaisin häkkiin, joka lähtee liikkeelle.

6. Saavumme toiselle asemalle, joka on täynnä ihmisiä. Tuolla laiturilla huomaamme, ettemme ole ainoita jotka ovat joutuneet häkkeihin. Laiturihallin yläreuna on täynnä häkkejä, joita kukaan ulkopuolinen ihminen ei huomaa. Meidän tehtävämme on löytää meidän häkkiimme kuuluvat ihmiset. En tiedä kuinka kanssaihmiset tunnistetaan, mutta jotenkin kasaamme pikkuhiljaa ison porukan. Monen nimeä en tiedä, Muistan vain että ryhmään kuului Jassu, Aki, minä ja tyttö nimeltä Lotta. Jollain meistä on rahaa, ja ostamme ruokaa. Istumme ruohikolle syömään eväitä. Yhtäkkiä huomaan Jassun olevan kadoksissa, ja lähden juoksemaan laiturinviertä huutaen häntä. Joku huutaa nimeäni ja käännyn. Noin 9-vuotias tyttö seisoo metron katon päällä ja katsoo minua. Kun tulen lähemmäs, hän hyppää katolta laiturille ja juoksee luokseni. Hän sanoo muistavansa minut, hän asuu myös Hyvinkäällä. Hän kertoo kuinka näki Jassun juoksevan suuntaan, josta tulin. Lähden juoksemaan takaisin. Palaan takaisin ryhmään, mutta nyt Lotta on hukassa. Otan kyltin, johon on kirjoitettu Lotan nimi, ja lähden häntä huudellen etenemään väkijoukossa.

7. Yhtäkkiä ilmestymme rähjäiseen hotellihuoneeseen. Minä ja Aki päätämme mennä kylpyyn, jonne ilmestyykin Illu. Nauramme kovaan ääneen ja riehumme kylvyssä. Kun viimein Aki nousee kylvystä ja menee pyyhe vyötäisillään toiseen huoneeseen, se onkin tyhjä. Päättelemme muiden kyllästyneen metelöimiseemme ja lähteneen ulos. Olen vielä kylvyssä, kun ovi hajoaa ja sisään astuu turkkilaisilta näyttäviä miehiä. Aki juoksee kylpyhuoneeseen ja käskee kaikkien olla hiljaa ja katsoa poispäin miehistä. Seison pyyhe päällä seinää vasten ja katson Akia, joka tuijottaa lattiaan. Nuori mies tulee seisomaan eteeni ja vahingossa vilkaisen häntä. Ehdin nähdä vain sinivalkoruudullisen kankaan heilahtavan kun hän peittää kasvoni ja riuhtaisee minut maahan. Kaatuessani kangas siirtyy kasvojeni edestä ja katson Akia, mutten uskalla sanoa mitään. Aki katsoo muualle eikä ole huomaavinaankaan. Pyyhe tippuu ympäriltäni ja kuulen jonkun huutavan: ”Hyi vittu!”

Uni loppuu.