PELICANSia ei enää potkita päähän. tänään sain olla todistamassa paikan päällä TÄYSIN YLIVOIMAISTA esitystä, kun Helsingin IFK raiskattiin isku areenalla ydintuho kuntoon lukemin 10-1. äänihän siinä meni täysin, mutta sai mennäkin. AIJAIJAI!!!
luvut taululla kertoo kaiken oleellisen. HIFK ei ollut huono, Pelicans vain yksinkertaisesti *tanan hyvä. ja täytyy myöntää että kyllä siinä tuli väkisinkin vahingoniloinen hymy huulille, kun alussa kovasti mesonneet helsinkiläiskannattajat lampsivat häpeissään yksi toisensa jälkeen ulos hallista.
vielä kirsikkana kakun päälle sami helenius antoi oikein kunnolla isän kädestä hifk:in robert schnabelille, joka aloitti tappelun. schnabel vääntyi pukuhuoneen puolelle häntä koipien välissä heleniuksen tuulettaessa voittoaan kotiyleisön huutomyrskyn säestämänä.
enpä muista tällaista peliä ennen nähneeni. tämä menee ehdottomasti yhdeksi parhaista kokemuksista isku areenalla, ja tätä muistellaan vielä pitkään. keväällä tällaistakaan teurastusta ei kuitenkaan jaksa hehkutella, mikäli joukkue ei yllä playoffseihin asti. siksi ei saakaan nyt yhtään ylpistyä vaan jatkaa terhakasta päänahkojen metsästystä muilta liigapaikkakunnilta.
jotkut linnut ne lentää tähän aikaan vuodesta etelään, jotkut voitosta voittoon.