IRC-Galleria

istun yksin paimelassa alakerran olkkarissa ja kattelen jotain subin dokumenttia tupakoivista pikkukakaroista. vilinkin piti valvoa, mutta se ei jaksanut venailla mun paluuta lenkiltä. näin ollen joudun mussuttamaan näitä suklaanamuja itekseni, ja änärinkin on korvannut toi naurettava brittidokkari.

airbourne on muuten parhaiden lenkkeilybiisien kärkipäässä. tai ei oikeastaan minkään lenkkeilyn, vaan juoksun. oon pinkonut sen verran kauan (lukion ekaluokan kesästä saakka) viiden juoksukerran viikkotahtia, että jalat kestää painaa kovempaakin vauhtia. yleensä seitsemän päivän sykli koostuu siten, että parina päivänä juoksen lujaa, parina palauttelen rauhallisemmalla hölkällä ja lopuilla parilla päivällä lepään. juoksusta on muodostunut niin iso osa arkea, että nykyään on paljon vaikeampi olla lähtemättä lenkille kuin päinvastoin. kun kiskoo kamat niskaan ja tunkee kuulokkeet korviin, saa jäätävää vastapainoa kouluhommille, duunikiireille, deadlineille ja muulle arjen hälinälle.

no mutta anyway, äsken jouduin ulkoa hikimärkänä tullessani tarkistamaan lenkkarit. juoksin niin vitun kovaa, että maisemat vilisti ohi ku nopeutetussa filmissä. rantatien osittain jäätynyt asfaltti on nyt kääriytynyt rullalle ihan kuin maantiekiitäjän jäljiltä kelju k. kojootti -piirretyssä!

adidas-tossujen tsekkaaminen aiheutti kuitenki vesiperän; pohjista ei löytyny suihkumoottoreita. annoin palaa siis pelkästään airbournen voimalla! uskomatonta.

. . .

huomenna (tänään) juhlitaan vilin synttäreitä. virallinen päivähän oli jo viikko sitten, mutta suvun sankareille sopii vasta nyt tulla pyyhkimään kakkua suupielistä. sen perustella mitä äsken käväisin nopsaan jääkappilla, voin sanoa että hyvät kemut on tulossa. äidin lempiharrastus kun sattuu olemaan leipominen - ja se on siinä vielä niin hyvä, että kerran mun äipän herkkuja maistettuaan onnistuu hetken impulsiivisena purkauksena puhumaan täysin sujuvaa ranskaa! tiedä sitten mistä sekin johtuu... höh.

ainiinjoo, helkkari. meinasi ihan päästä unohtumaan, että munhan piti lähteä aamulla synttärisankarin kanssa kaupungille arpomaan. en oo pitkään aikaan pyörinyt lahdessa muuten kuin töiden merkeissä (siis jäähallissa ja stadionilla), joten nyt asiaan on saatava muutos. heti herättyäni vaan tsufea huiviin ja uuteen trioon pyörimään hoo moilasena.

oikein!

vielä omakotitalossa asuessani luulin, että kerrostalossa punkkaamisen hyviin puoliin kuuluu naapurit ja eritoten niiltä lainaaminen. vähän niinkuin siinä jossain ruoka-mainoksessa, jossa joku tyyppi kiertelee rappukäytävässä metsästämässä aineksia voileipänsä päälle. tai niissä puolihölmöissä olettamuksissa, että tuntemattomien hyypiöiden ovien taakse voisi noin vain painella sokeria lainaamaan.

tänään täytin oman ruutuni kerrostalokäyttäytymisen salaista abc-kirjaa noudattaen. vaikka olen siisti nuori mies enkä mikään hävytön sotkupekka, pölylle en minäkään voi yhtään mitään. sitä vaan kertyy, vaikka kuinka tuulettaisi ja pitäisi vaatteet poissa lattialta.

paha vaan, että näiden mikroskooppisten vihulaisten paras tuhoamiskeino on imuroiminen.

paha siksi, ettei mulla ole imuria.

lattianpesuvehkeet kyllä löytyy, pölyrättejäkin, mutta pullanmuruissa uiva karvamatto ei tottele kuin ikävän näköistä surisevaa pömpeliä ja siitä lähtevää karmeaa kärsää.

lainasin joskus parin korttelin päässä majailevan kaverini suutinta, mutta tänään satoi vettä enkä jaksanut lähteä arpomaan kadulle. olin kuitenkin jo aamulla päättänyt antaa sotkuille huutia, joten ei auttanut muu kuin ottaa lakki käteen ja lähteä naapureiden ovisilmien pällisteltäväksi.

. . .

muistelin, että vastapäisessä asunnossa asui hyvännäköinen misuliini. kivat arkut eivät kuitenkaan olleet pääteltävissä neidin sukunimestä, sillä postiluukussa luki ponkkonen.

soitin kelloon. soitin toisenkin kerran, mutta mitään ei tapahtunut.

sen sijaan harju, viereisen huoneiston asukas, tuli avaamaan heti ensimmäisellä rimpautuksella. oven takaa ilmestyi pöllämystyneen näköinen vanhempi naishenkilö, sellainen herttaisen näköinen rouva.

ilmoitin asiani niin kuin vain pölynimurin lainaamisen voi ylipäätään järkevästi kuvitella ilmaisevansa.

"morjesta, oon tosta viereisestä kämpästä ja nyt on semmonen homma että tarvisin imuria lainaks. oma on hajalla, ja joulupukki on vasta väsäämässä uutta."

rouva naurahti kuivasti ja katsoi syvälle silmiin. sitten se kysyi:

"onkos siellä mitenkä paljon sitä imuroitavaa? ettei mitään... rakennuspölyä, tai vastaavaa?"

menin vähän lukkoon. siis mitä, mitenniin rakennuspölyä? mietin että ei helkkari, ei kai me vaan olla pidetty pulkkisen kanssa NHL:ää pelatessa niin kovaa mekkalaa, että naapurit luulee mun kämpässä urakoitavan läpivuotista remonttia.

"joo siis, ei siellä oo kun ihan pölyä vaan. ulkonäkö voi pettää, oon oikeesti ihan siivo kaveri", heitin ja rouva käänsi katseensa pois viiksistäni.

"nojoo, ootas niin mä haen sen."

. . .

loppujen lopuksi se imuri osoittautui ihan helvetin hyväksi. se oli jopa niin hyvä, että harkitsin jo hetken sen omimista mutta hetken pohdinnan jälkeen kiikutin sen kuitenkin takaisin rouvalle. kiitin kohteliaasti ja pahoittelin, ettei sattunut olemaan yhtään kolikkoa taskussa. rouva sanoi, ettei se lainaaminen nyt mistään maksuista ole kiinni ja sulki oven päätään pyöritellen.

yhtä kaikki, imurointi kannatti! ai perhana, matto on nyt kuin uusi (yhtä pientä länttiä lukuunottamatta) ja koko kämppä tuoksuukin ihan erilaiselta (ei siis pelkästään kahvilta). pelkkä pölyjen tukkapöllyttäminen raikasti huushollia kertaheitolla!

hmm, kai tässä on nyt vähän niinkuin joulusiivojen esisiivo suoritettu, heh.

EDIT: mikähän se imuri muuten oli? valtra, ehkä. tai braun. oli kyllä ihan törkeen hyvä. jumaleissön, pitäisiköhän ihan oikeasti kirjottaa sille pukille? nyt ainakin tietäisin, mikä lahja olisi toivomuslistan kärkipäässä.

kivikovaksi tampattu, peillipintainen lumi. jyrkkä alamäki, liian kova vauhti. ja lenkkarit, jotka luistaa edellämainitulla alustalla aivan perkeleesti.

ei tarvi olla mikään keisari arvatakseen, miten ison voltin heitin pari tuntia sitten lenkillä. siellä sitä vaan etsittiin kontillaan lumihankeen lentänyttä ipodia ja voivoteltiin kipeää peukaloa.

mutta ei siinä vielä mitään.

rakas veljeni vili esko iivari oli launtaina juossut kaverillaan vähän turhan kovaa portaita ylös. vastikään 17-vuotta täyttäneen päällikkö-veljeni jalka lipesi, ja kaveri lensi naama edellä suoraan portaan kulmaan. tulos: katkennut etuhammas.

nyt se on kuulemma käynyt hammaslääkärillä ja saanut purukalustonsa kondikseen. sääli sinänsä; vili olis näyttänyt mun sille antamassa MIKKO KOIVUN MINNESOTA WILDIN PELIPAIDASSA kunnon kiekkoilijalta. oikeen old time hockey, puuttuva hammas ja foliota rystysissä!

damn.

kun herää puolenpäivän jälkeen hyvin levänneenä ja katselee raukean sunnuntain talven ensi lumipyryä, tietää että päivästä on tulossa hyvä.

kun siihen päälle lyödään vielä taustalta kuuluva kahvinkeittimen porotus ja teksti-tv:ssä pyörivät yön nhl-tulokset, ei voi kuin olla tyytyväinen. ja niin joo, ostin itselleni myös aivan päällikön k-kaupan dallaspullan! sitä kun tossa alkaa kohta vetelemään huiviin ja nojailee sohvan pehmeisin tyynyihin... ai että! heh.

. . .

jäätävää sunnuntaita ei pilaa edes se, että illaksi pitäisi lähteä stokkalle käärimään seteliä. arvontaa on merkitty kassanlaskuun, eli 21.30 saakka. vaan eipä siinä; tuplaliksa ja rento meininki, ei voi valittaa.

sitä paitsi tää talvinen sunday ei pääty työpäivään, ei ole silloin edes lähellä loppua. pulkkinen ja olli lupasivat tulla illalla rötväämään ja sihauttelemaan ruskeita 0,3 litran lasipulloja. samalla olisi tarkoitus pelata - yllätys yllätys - silmät kierossa änäriä ja myös katsella samaa lajia canal+:n suorana lähetyksenä. ja, koska olin eilen viimeisen päälle kiltti poika ja heristin sormea redrumin top billin -jytinälle, voisi tänään olla hyvä idea pyörähtää jossain klubilla. itseasiassa se olisi jopa täysin oikeutettua. ehdottomasti.

. . .

mutta miksi ihmeessä en ole vieläkään raapustanut sanaakaan hiljattain pättyneestä romanian reissusta? ei helkkari, kai se on vaan niin vaikeaa palauttaa transsylvanian traumoja mieleen... :S

on aina hauska kelailla kaiken maailman reissuja. puhella kavereiden kanssa leikillään (useimmiten bisse kourassa), että sitten joskus tullaan kyllä toteuttamaan sitä ja tätä. että tullaan reissaamaan ja arpomaan huitsin nevadassa ilman huolen - ja järven -häivää.

valitettavan usein tällaset tahattomat löpinät jää vaan puheen tasolle, mutta ei se mitään. saahan sitä aina suunnitella.

. . .

nyt puheiden aika on kuitenkin ohi. ollaan poikien kanssa ns. kriittisessä pisteessä.

huomenaamulla tasan klo 09.40 finnairin sinivalkoinen siivekäs irrottautuu hki-vantaan kiitoradasta ja nostaa laskutelineensä ylös. sinä hetkenä tyhjänpäiväisestä hömpänpömpästä alkaneet mun, juhon & pulkkisen puheet ja naureskelut konkretisoituu todeksi.

jep, silloin alkaa jäätävä romanian explore. täysin randomi ja todennäköisesti kohtalokas reissu, joka tulee pitämään sisällään jatkuvaa ihmissusien, eläimellisten katulapsien ja vampyyrien väistelyä.

etukäteen ajateltuna yks syysvacationin huipennuksista tulee olemaan tiistainen visiitti transsylvaniaan ja draculan (kuvassa, hahhah!) kodiksi väitettyyn brannin linnaan. tätä ylihuomisen korpivaellusta lukuunottamatta arvotaan bukarestissa, maan pääkaupungissa. mestasta ei oo sen kummempaa tietoa, kuin että se on euroopan kuudenneks suurin kyläpahanen (n. 2,5 milj. asukasta) ja että kaikki on ihan vitun halpaa. internet ja matkatoimistot väittää paikallisen hintatason olevan neljä kertaa (!) suomea edullisempi.

hotelli on neljän tähden keidas, eikä sekään maksa paljon paskaakaan. bissen pitäis irrota 80 sentillä. merkkituotteet on nekin puol'ilmasia. what!

. . .

tää on liian hyvää ollakseen totta. pahoin pelkään, että valkosipulin tankkaamattomuus vielä kostautuu... :S

hui vittu apuaaaaaaaaaaaaaaa!

BUUU BUUUU BUUU BUBUBU UBUUUUU BUUUU!

söin koulussa 11 maissa. iltapäivällä nukuin parin tunnin päikkärit. alkuillasta juoksin 15 kilsaa, ja nyt on ihan hullu nälkä. maha murisee niin kovaa että naapurin mummo soitti jo ihan tärinöissään 112:een (en oo ihan varma minkä takia, mut jotain sen suuntaista kiljuntaa olin kuulevinani seinän läpi että "gotshilla tulloo, hirviö tulloo!!")

miksei kukaan lähe mun kanssa syömään? meikä selaa puhelimen nimilistaa läpi and no one answers.

NYT INTIALAISEE SYÖMÄÄ SAATANA

aijaijai, ei kai sitä vaan oo tullu taas valvottua öitä läpeensä...

no on.

buubuu ja soosoo. oltiin timosen kanssa eilen kassojenlasku-nakissa. seteleiden kimppuun pääseminen vei aikaa, koska maailman veemäisin naisasiakas alko sulkemisajan jälkeen arpoo jollain ihmeen mp3-soitin hasardikeissillään. jouduttiin handlaa se kusipää jäätävää palvelutasoa ylläpitäen, mut sen jälkeen leimattiin kellokortit ja painuttiin vittuun stokkalta.

hakattiin änäriä ja gta:ta kämpillä puoleenyöhän asti. sen jälkeen tehtiin vaihto: timonen lähti tarpoo sateiseen yöhön ja pulkkinen räjähti ovesta sisään. pari matsia änäriä, sitte hakaniemeen grillille ja takas kämpille tsekkaa suora lähetys ottelusta buffalo - st. louis.

loppusummerin soidessa kello oli 05.15. sitte heitin pulkkisen pihalle ja aloin kuorsaa. skolee menin ysiks.

oikein.

hahhah, tilattiin äsken juuson kanssa itellemme joululahjat osotteesta shop.nhl.com. sillä sekunnilla kun painettiin 'submit', lyötiin lukkoon kaikkien aikojen paras christmas. legendaarinen kuusijuhla saa nyt aivan uuden ulottuvuuden, kun pääsee mussuttamaan kinkkua aito rbk-huppari päällä. huhhuh!

tosin.... voin sanoa ettei oo mikään halpa joulu tulossa. shop.nhl.com on lompakon kannalta varmaan maailman ylivoimaisesti vaarallisin saitti. :S

silti, jäätävää!

aivan päällikkö-meininki. nyt vaan venailemaan paketteja!

"...vaikka meduusat ovat aivottomia hyytelömäisiä eliöitä meressä, ne ovat kalojen saalistukseen erikoistuneita primitiivisiä tappajia."

- hs.fi

:D

ps. kiva arpoa duunissa 9-18! ai että. mikäs tän mukavampaa.

KYLLÄ AUSTRALIA OSAA!

ac/dc on jäätävä, mut pakkohan se kengurunloikkakin on päivittää...

vittu AIRBOURNE!

aivan vittu.... jäätävää. tässä kunnon hockey-song!

http://www.youtube.com/watch?v=wE6qSV-ufb0&feature=related