lahtelainen baari eilen n. klo 23:30.
oon miestenhuoneessa kusella, kun korviini kantautuu mielenkiintonen sananvaihto pisuaarin toisesta päästä:
"niin siis kyllä punainen on mun väri."
"ootsä tosissas? mitä sä oikeen kannatat?"
lorottelin siinä ja heristin korviani entistä enemmän.
"kyllä sä tiedät, sehän on ollut mulla aina verissä."
"älä nyt hyvä mies, kyllä sininen on se mistä lähetään liikkeelle!"
"hei, vaikka mä oonkin insinööri, niin keskustaa en kannattais koskaan. se on sdp, hei!"
"eihän sille sit mitään voi."
"ei. mut nyt mennään ottaa viel yhet..."
lopettelin kuseksinnan ja käsiä pestessä sanoin kundeille:
"mistä se johtuu, että aina kun suomalaiset puhuu väriuskollisuudesta niin kyse on politiikasta? puhuisitte pojat joskus oikeista asioista", heitin, ja osotin sormella purppuramustaa kaulaliinaani.
vähän tasoa kulttuuriin, kiitos.