IRC-Galleria

jos veli ei olisi tullut herättämään aamulla kaupungille, olisin nukkunut iloisesti puoleen päivään ja säästänyt reilusti yli sata euroa rahaa.

mutta.

se mokoma kikkarapää onnistu painimaan mut alas sängystä ja löi kahvikupin nokan eteen. aloin pikkuhiljaa virkistyä, ja ennen kuin kunnolla tajusinkaan, olin jo ajelemassa kohti keskustaa (väsyneenä ajaessa kannattaa kuunnella panic!:ia, siinä virkistyy kummasti).

tehtävänantona oli ostaa urheiluliikkeestä mummille uudet kävelysauvat. sellaiset löytyikin, mutta löytyi myös adidaksen freessi tuulipuku ja niken hiilikuitumaila. oli pakko ostaa ja hurjastella ylinopeutta kotiin uusia kamoja testaamaan. hyvä että muistin mummille ne sauvat postiluukusta änkeä sisään, kun jo kaasuttelin veljen kanssa kohti kotia ja legendaarista urheilukenttää.

valkeiden nietosten keskellä, auringon paisteessa, jäästä heijastuu oma peilikuva. maalien tolpat hohkaa purppuran punaisina, uuden mailan lapa on erkattu. kiekko putoaa jäähän. kyllä elämä on sitten hienoa.

pelailuiden jälkeen piti kävästä nopsaan suihkussa ennen illan matsiin lähtöä. mian kanssa jännitettiin ja lopulta surkuteltiin, kun pelicansin kova kiri ei tuonut toivottua lopputulosta. 1-2, PRKL!

no mutta, eipä tuo mitään. mihin kotietua lopulta edes tarvitsee? playoffseissa voi tapahtua mitä tahansa, ja pudotuspeliherkkua saadaankiin nyt maistaa lahdessa viiden vuoden tauon jälkeen.

kaikki on mahdollista.