IRC-Galleria

tämä mielipide on pöljän poikasen pöpinää, joten politiikka-niilot ja muut vääräleuat älkööt ottako tätä niin vakavasti.

kotimaamme ompi suomi. tänne ollaan synnytty, sisaret ja veljet, aika onnenpekkoja koko sakki. sillä, elämmehän globaalilla tasolla ehdottomasti hyvinvointiyhteiskunnassa, eiköstä juu.
mutta ei täälläkään asiat ihan kunnossa ole.

parannettavaa riittää monellakin eri osa-alueella. aina on varaa parantaa.

otetaan esimerkiksi vanhusten huolto. pitkään olen kuullut nipinää ja napinaa sieltä sun täältä, kuinka veteraaneilla ja vanhuksilla ylipäätään on heikko happi. onhan niillä toki tuunatut rollaattorit ja telkkarit mistä ihmetellä tanssii tähtien kanssa, mutta ei yhteiskunta niistä oikeasti välitä. mummot ja papat on nähkääs yksinäisiä. eivät toki kaikki, osa on hyvinkin pirteää bingomummoa ja läppä-pappaa, mutta suurin osa menee lopulta tahtomattaan sellaiseen kuntoon että iloinen kiikkutuolin keinunta loppuu kuin bumtsibum ikään.

asia alkoi valjeta meikäläiselle siinä vaiheeessa, kun oma mummini sairastui alzhaimerin tautiin. sekä pappani että mummini ovat molemmat olleet aina todella teräviä, loistavalla elämänasenteella varustettuja isovanhempia, mutta mummini sairastuttua vanhusten yhteiselo vaikeutui ratkaisevasti. papalla järki leikkaa edelleen, mutta sotainvalidi kun on, ei tule toimeen ilman mummia. ja mummi se taas naureskelee kaikelle niin kuin aina ennenkin, mutta virtakytkin on jo osittain käännetty off-asentoon. silmissä ei ole enää samanlaista valoa kuin ennen, eikä päivittäiset asiat kuten kaupassa käynti ja laskujen maksut yms. meinaa enää onnistua. sitä se sairaus teettää.
tähän asti isovanhempani ovat voineet asustella kaksistaan veteraanitalossa, mutta nykyisellään tilanne on ajautunut siihen pisteeseen että vanhainkoti on välttämätön ratkaisu.
eikä siinä muuten mitään, mutta kun mummi ja pappa ovat joutumassa eri paikkaan. mummelia passitetaan muistihäiriöisten mestaan ja pappaa sotainvalidien laitokseen. mummin kodiksi muodostuisi ikävän pieni huone, kun taas papalleni on tarjottu yli 65 neliön huoneistoa. molemmat voisivat hyvin asua siellä papan luukussa, mutta valtio ja tää kusinen systeemi on eri mieltä.
"meillä nyt vaan on periaatteena se, että mielenterveyspotilaat joutuvat eri paikkaan invalidien kanssa", sanoi eräs tyly hoitaja äidilleni.
toisin sanoen siis avioliittolupaus yhdessäolosta niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin rikkoutuu vaan jonkun vitun periaatteen takia. ei jumalauta.

terveydenhuoltokin kusee. onhan se nyt perkele, jos avohoitopotilaat kulkee vapaina kirveet kädessä jossain stadin metrossa. pata täysin sekasin, ja kansalaiset saa halkion kalloon!

opiskelijoiden tuet sen sijaan on naurettavan alhaiset. niitä pitäisi nostaa, jottei opiskeluaikaa joutuisi kituuttamaan tai jengi olisi pakotettu isoihin opintolainoihin.

valtion budjetointikin on ihan mielenkiintoinen aihe sinänsä. jotenkin pistää aina ketuttamaan kun katsoo joka syksyistä elämä lapselle -konserttia, kun siellä joku bjurström itkee mikrofoni kädessä että soittakaa nyt ihmiset soittakaa, saadaan edes yksi keskoskaappi sairaalaan. miksei valtio laita massia peliin? siksi, kun kassa muka näyttää eioota. kuitenkin samaan aikaan syydetään satoja miljoonia euroja johonkin soneran vitun hasardeihin umts-kauppoihin. eh?

jotenkin on sellainen olo että eduskunta on täynnä vanhoja jermuja, jotka ei saa mitään aikaan. taksilla ajellaan päivät pitkät kaviaarit pitkin rinnuksia, haastatteluissa nyökytellään ja hoetaan jeesjeestä ja joojoota, mutta mitään konkreettista ei saada aikaan.

tämän vuoksi päätin antaa ääneni nuorelle ehdokkaalle, jolla arvot ovat kohdallaan ja asioihin riittää näkemystä laajemmallakin skaalalla kuin vain oman puolueen näkökulmasta.

on aika muutosten tuulille! toivottavasti ummehtuneelle arkadianmäelle saadaan uusia ihmisiä ja tuoreita mielipiteitä.