IRC-Galleria

nyt on kotipihan lehdet saaneet kunnolla kyytiä ja kesä toivotettu siltäkin osin tervetulleeksi. haravaralli alkoi kahden maissa päivällä, ja pihapuuhissa oli vallankumouksellisesti koko perhe. kuuden ampujan yhteispeli maksimoi tehokkuuden siihen malliin, että koko isohko piha puhdistui täysin syksyllä pudonneista lehdistä.
välillä juotiin mehua. ja hoidettiin omia asioita pikaisilla tauoilla. inna kävi tsekkaa komsut galleriasta, äiti pisti kahvin tippumaan, isä väänteli kompostin kimpussa, emmi joi lisää mehua ja itse sovin illan duuneista.
tässä tapauksessa duunit tarkoittivat fc lahden keskikenttäpelaajan haastattelua, jonne riensin juostuani ensin haravoinnin jälkeen 10 kilometrin palauttelulenkin (nytpä on sitten jalat - ja kädet, kiitos haravan varren - aikalailla rakoilla, mutta mistäpä sitä ei laastareilla selviäisi). palauttelu oli tarpeeseen eilisen jäljiltä, sillä jalkapalloa kun pelaa, saattaa jalat mennä aika pahasti tukkoon. ainakin näin alkukaudesta. sen myönsi myös haastateltava pelaaja, jonka kanssa istuskelin santa féssä pitkän tovin teekupposen ääressä.
miksihän muuten edes join teetä? olenhan kahvin vankkumaton kannattaja. höh.
kotiin saavuin äskettäin. päivän hurjien liikuntasuoristusten saatelemana mahani piti sellaista möykkää, että oli ihan pakko lampsia jääkaapille. väänsin ihan hullut mättöleivät, ja söin pirkan käsittämättömän hyvää pähkinävalkosuklaata levyllisen verran. alunperin piti haukata vain pari palaa, mutta kun se tosiaan oli käsittämättömän hyvää... suklaata mussuttaessani lueskelin samalla johannan suosittelemaa cityn juttua huumehörhöistä. miten sekaisin pata pitää olla, jos luulee kattolamppuja stasin valvontakameroiksi? kysynpähän vain.
taustallani olevasta töllöstä alkoi hetki sitten suorana lähetyksenä NHL.n pudotuspelitrilleri detroit - calgary. mikä matsi!
kiitän canal+:aa ja kumarran syvään.