IRC-Galleria

se alkoi flunssasta.

ne on niitä aamuja, jolloin saa luvan kanssa nukkua pitkään. en pystynyt menemään duuniin. yskää, kuumetta ja pää täynnä litroittain räkää. kun kunnon yöunien jälkeen herää ja tallustelee alakertaan, odottaa keittiön pöydällä äidin tekemä lappu.

yleensä siinä on aina jotain peruskauraa ja itsestäänselvyyksiä, jotka tekisin pyytämättäkin. kuten: "viitsisitkö tyhjätä astianpesukoneen" tai "pyykitkin saa sitten ottaa koneesta ja ripustaa narulle." yhtä usein lapun vieressä on myös aukitaiteltuna sanomalehden tv-sivu. ympyröidyt ohjelmat pitäisi sitten tallennella dvd:lle, ei ongelmaa.

näin tapahtui myös keskiviikkona - sillä erotuksella, että tällä kertaa jäin poikkeuksellisesti seuraamaan tallennettavaa kohdetta.

ohjelman nimi oli ennestään tuttu. serranon perhe, siitähän kaikki puhuu. mahtaako olla oikeasti hyvä? hah, mieleen tuli vain niin ikään espanjalainen 'perhelääkäri' parin kesän takaa. jäin sympaattiseen ja elämäniloa pursuavaan sarjaan silloin armottomasti koukkuun, mutta miten kävi tämän toisen espanjooliperheen kanssa?

ihan yhtä huonosti. nyt ne perkeleen serranot ei jätä mua hetkeksikään rauhaan, janoan aina vaan lisää naurettavan helposti ennustettavia juonenkäänteitä, välimeren äärellä elävien temperamenttista luonnetta käsien huitomisineen ja puheineen, joka on oikeasti ihan kamalaa huutamista.

nyt kipeenä ollessa on ollut hyvää aikaa katella kaikkia vanhempiakin serranoiden jaksoja. voivoi, toivottavasti oon ens viikolla jo terve. jos vaikka loppuisi tämä serranoiden kirous.