IRC-Galleria

mese alko toimii. 0_o

taistelen edelleen messengerin asennuksen kanssa. vista on muuten käyttiksenä valovuosia xp:tä edellä, mutta mesen kiukuttelusta ropisee paljon miinuksia. mikä helvetti siinä voi olla?!!

no, olkoot. nyt on kerinnyt tehdä paljon muutakin kuin vaan roikkua onlinena mukajutustelemassa mukajotain. oon katellut eurosportilta africa cup of nationsia (meinasin pudota sohvalta kun egypti pöllytti kamerunia 4-1), käynyt kaks kertaa lenkillä ja vääntänyt lehtihommia.
toisaalta mesen toimimattomuus on heijastunut myös turhana ajantappona, koneella kun tulee oltua joka tapauksessa töiden puolesta. se aika mikä ennen meni kavereiden kanssa jauhantaan, kuluu nyt facebookin typerien testien parissa.

'which swear word are you?'
'which assasin are you?'
'which bitch are you?'

mitähän seuraavaks, 'what sandwhich are you?'

. . .

EDIT: vitujees! foo fighters tulee provinssiin!!!

nyt meni käsi housuihin... (??)

tänään, elikkäs sunnuntaina alkoi jalkapallon afrikan maanosan mestaruusturnaus. voittajaehdokkaat on samat kuin aina yleensäkin: senegal, norsunluurannikko, nigeria, kamerun ja isäntämaa gahana. myös arabimaat (varsinkin tunisia, egypti ja marokko) on perinteisesti olleet kovia. nyt kun kisat käydään mustan afrikan puolella, pokaali matkannee kuitenkin päiväntasaajan eteläpuolelle.

ghana yllätti monet toissavuoden mm-kisoissa pelaamalla aivan jäätävää jalkapalloa. sitä samaa oli tarjolla iltapäivällä käydyssä avausottelussa, jonka eurosport televisioi suorana lähetyksenä. 'mustat tähdet' voitti kotiyleisön riemuksi guinean 2-1. joukkueen kirkkain tähti on ehdottomasti chelsean häikäisevä michel essien. kaveria on luonnehdittu itseään steven gerrardia paremmaksi, eikä syyttä.
myös kamerunilla ja nigerialla riittää megaluokan ykkösfutareita miehistöissään. ensiksi mainitun mielenkiintoisin nimi lienee niin ikään chelsean vasta parikymppinen john obi mikel. muita 'superkotkien' hurjia pyssyttäjiä ovat newcastlen obafemi martins ja middlesboroughn nwanko kanu.
kamerunin 'lannistumattomilla leijonilla' on sen sijaan marssittaa viheriölle barcelonan supermies samuel eto'o. maalivahti carlos idriss kamen nappaa palloja saman liigan espanyolissa.
kovista jengeistä huolimatta uskon norsunluurannikon sittenkin voittavan koko roskan. 'elefanttien' - ja samalla koko turnauksen - paras pelaaja on brittikenttien ahnain maalitykki dider drogba. arsenal-toppari kolo toure ja tämän barcassa pelaava pikkuveli aya ovat myös niin jäätäviä, että uskon keski-afrikan kingien nostavan mestaruuspokaalin suorille käsivarsilleen kisojen päätteeksi.

. . .

ei taaskaan huvita mennä nukkumaan. väsyttää kyllä, muttei nukuta.

asensin aamupäivällä windows vistan. kone ei sekoile enää niin pahasti, mikä on hemmetin hyvä homma. ehkä leikin nyt tällä uudella käyttiksellä ja järjestelen vaikka kovalevyn valokuva-albumeja, kunnes alkaa uni painaa silmää. ja siinä voikin mennä aikaa, koska kun räpsimisiä rupeaa ihmettelee ni sitä alkaa kelailee miten nopeesti aika meneekään.

kuvia ihmisistä, tilanteista, paikoista, tunnelmista. jpg-tiedostoja erilaisista ilmoista: hienoista kesäpäivistä, kirpeistä tammikuun pakkasista, aurinkoisista kevät touhuista, salamalla otettuja syksyn sateita. otoksia pihapeleistä, lukiosta, baarista, kaduilta. senaatintorilta, karlavägeniltä, champ élyseeltä, bayerin metsämaisemilta, tunturin juurelta.

aina kannattaa ottaa kuvia. kameran räplääminen meinaa usein unohtua, sillä hetkellä kun taltioitavaa tapahtuu. ja vaikkei tapahtuisikaan - kaikenlaiset asiat on ikuistamisen arvoisia. myöhemmin on iloinen siitä, että muisti näpsäistä kuvan.

haikea fiilis. palaan kuvien pariin, se auttaa muistamista.

arvon stadissa.

eilen kuuntelin rokkii on the rocksis. ennen nuorten naisten energiapommia esiintyny snipe drive teki vaikutuksen, kovaa livesettiä. nähtävästi tuusulassa osataa muutaki ku ammuskella... olipa paska läppä.

tänää kävin aamupäivällä yliopistolla juhon kaa safkaa ja ostin carlingsista paidan. löysin myös diorin todella äveriään tuoksuista hajustetta mut electron potkas nivusii ku näin hintalapun. tätä kirjotan vatsallani siskon valkeen hohtavalla läppärillä. kyynärpäät väsyy, vaikka alustana on pehmee karvamatto. mahakin murisee sellasella volalla et heena vois jo kohta soittaa - mullon aivan helvetinmoinen nälkä.

illalla heitän noppaa jossain päin kaupunkia, luultavasti stobe toises kädes. alustavissa suunnitelmissa olis käydä heittää high fivet pulkkisen uudella kämpällä tossa albertinkadulla, sen jälkee hämysee luolaa ryystää. johannan ja sen kamujen kaa en kyl oo menos, kun ne tahtoo välttämättä deeteeämmään. no thanks.

huomenna sitte kotio!

mulla on snadisti atooppinen iho. ei pahasti, mutta sillälailla että se talvipakkasilla tuppaa vähän kuivumaan. ja kun iho kuivuu, se kutisee.

tätä ärsyttävää yhtälöä vastaan sairaaloissa on sellasia valohoitoja, joissa potilas menee valoa hohkavaan kaappiin seisomaan ja saamaan sekä ihoa vahvistavia että myös hieman ruskettavia säteitä. kyseessä on eri homma kuin solarium, sillä valohoidon sädetyyppi on erilainen ja valon voimakkuus monta kertaa solariumia tehokkaampaa. yhtä kaikki, sain keploteltua itseni tämän hoidon piiriin - vaikkakin lääkäri sanoi, "ettet välttämättä tarvitsisi hoitoa, mutta menköön nyt sitten."

tänään oli kolmas kerta 14 valokerran sarjasta. koska säde on helvetin voimakas, sitä aletaan antaa vain pikku annoksina kerrallaan. aluksi 20 sekuntia, sitten 25, 30, 35 jne. vaikka siirtyminen pidempikestoisiin valonsaanteihin tapahtuu hissun kissun, oon silti onnistunut polttamaan perseeni siellä. ihohan on muuten tottunut auringonsäteisiin - kun kesällä kulkee vähissä vaatteissa ja sitä rataa - mutta koska en edes kuumimpien helteiden aikaan juoksentele ympäriinsä perse paljaana, on meitsin äässi nyt sitten vähän niinkuin kärähtänyt.

toinen tyhmä juttu liittyy niihin hoitajiin, jotka sillä osastolla häärii. ne on kaikki lähes poikkeuksetta vanhoja kääkkiä, jotka ei poistu riisumistilasta minnekään kun valmistaudun valokaappikondikseen. ja se kondis on muuten aika mielenkiintoinen: valoa otetaan muutoin alasti, mutta silmät suojataan uimalaseilla (voimakas valo menisi silmäluomien läpi) ja miesten tulee laittaa sukukalleutensa kaksinkertaiseen sukkaan. voin sanoa, etten ole kovin hemaiseva näky seisoskellessani valoa saamassa kirjaimellisesti muna sukassa. :S

ei mulla muuta.

istuin vuonna 2007 pimeässä leffateatterin kätkössä enemmän ku koskaan aikasemmin. jokaiselle kuukaudelle löyty joku hyvä ensi-ilta, ja hyviä rainoja riitti myös valtavirtatuotantojen ulkopuolelle. tästä hyvänä esimerkkinä brittien loistava sovitus, jota typerästi uumoilin etukäteen lässynlässynlää-kategorian draamaksi, ja lähes indie kamaa ollut paksuna.

viime vuosi oli myös toimintaelokuvien temmellyskenttää. jos jotain hyvää suomen sateisesta kesästä pitää keksiä - kaljan, grillimakkaran ja festareiden lisäks - niin olkoon se sitten valkokankaan tapittaminen. ainakaan ei tullut huono omatunto, kun matkalla leffaan minihameiden aurinkolaisen läpi tiirailun sijaan pitikin keskittyä vesilätäköiden väistelyyn.

nämligen sommaren var kort, och fullt av action: spider man 3, transformers, ocean's thirteen, harry potter, shrek 3, medusan sinetti, die hard 4.0, pirates of the caribbean 3... simpsonitkin voi viedä lyödä samaan syssyyn.

jos näin äkkiseltään pitäisi valita koko menneen vuoden kovin parituntinen, niin valintani osuisi david fincherin hyytävään zodiaciin. jake gyllenhaalin, mark ruffalon ja robert downey jr.:in tähdittämä trilleri sai vielä syysmyrskyjen aikaan makuunista vuokrattunakin niskavillat pystyyn.

. . .

se menneistä. '08 näyttää jatkavan viime vuoden trendiä jatko-osien suhteen, sillä seuraavat 12 kuukautta on ympätty täyteen uusintafilmatisointeja ja jo hyväksi havaittujen stoorien jatkokertomuksia. tosin ei sillä etteikö indiana jonesin (harrison ford on jo 65, jumalauta!), batmanin, john rambon ja muiden sankareiden seikkailut kiinnostaisi entiseen malliin. ja millä perusteella tuotantoyhtiöt lähtivätkään rahoittamaan leffoja? ah, propos!

mitäs kaikkea sieltä nyt onkaan tulossa?

täyspitkä sinkkuelämää-elokuva. hmm, voisin käydä katsomassa, jos carrie lemppaa mr. bigin ja valitsee aidanin.

the death of john lennon. musapuoli lienee ainakin kunnossa, mutta maku menee jos yoko onoa näyttelee joku björk hiukset suussa. hyh.

saw v. oksennustaudin saa helpomminkin, kuin katsomalla ideoita kierrättävää mielenhäiriöoopperaa.

harry potter se ja se. tässä on elokuva, joka ei varmuudella ole kärsinyt käsikirjoittajien lakosta. vai mitä, nti sikarikas rowling?

cloverfield. jokin suuri ja valtava ja varmaan helvetin pahalta haiseva monsteri hyökkää amerikkaan. sitten liput lasketaan vähäksi aikaa puolitankoon ja kaikki tihrustaa itkua. lopulta maailman mahtavimman kansakunnan patrioottisuus kuitenkin voittaa, setä samulia alkaa vituttamaan ja mörköä ammutaan singolla naamaan. ja popparit senkun maistuu.

ainiin, ja sitten teattereihin pölähtää tämä meidän ikioma lordin leffa! varokaa vaan, dark floors yrittää lyödä kevättalvella katsojille kurat housuihin. ihan kiva yritys, mutta yritykseksi taitaa valitettavasti jäädä. tai mikä minä olen sanomaan, salee paskannan alleni jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana... hahhah. kyseessä on joka tapauksessa vähintäänkin mielenkiintoinen tekele. jollei muuta, niin ainakin on hauska nähdä, millaisen amerikan apinoinnin pete riski on kameransa takana saanut väsättyä. no, ainakin niillä on siinä musta jenkkikyttä. respect. always good.

toinen edes vähän kulmakarvoja kohottava leffa on syksyllä teattereihin saapuva halo. yhteen maailman suosituimpaan videopeliin pohjautuva avaruusräiskintä näyttää varmaan vähän erilaiselta kuin mitä xboxilla pelattaessa, mutta eiköhän ne örkkien päät räjähtele siinä missä kotisohvallakin sarjatulen suunnattaessa kuvaputkeen.

vaikkei edellämainituista mikään onnistu juuri vakuuttamaan, vuosi lupaa leffojen suhteen silti hyvää. tai ainakin mikäli taso jatkuu yhtä jäätävänä tammikuusta eteenpäin, sillä ensimmäinen kuukausi sisältää ainakin kaksi oscar-rohmua, jotka on pakko - siis aivan_pakko_käydä_katsomassa.

näistä ensimmäinen on jesse jamesin salamurha pelkuri robert fordin toimesta. tässä kuuleman mukaan tajunnanräjäyttävässä länkkärissä kelju jätkä kavaltaa preerioiden viileimmän kundin ja kaikkien lainsuojattomien iskän, jota brad pitt esittää.
toinen on sen sijaan tositarina 60 ja 70-lukujen new yorkista, jossa huumekauppaa hallitsevat italiaanot saavatkin huomata tulevansa sysätyksi mustan pojanklopin toimesta. kun mainitsee, että pääosia esittävät denzel washington ja russel crowe, niin enempää sanoja tuskin tarvitaan. måste se.

jösses, mitä kello onkaan. ajatusvirta saa luvan loppua tähän, lähden suuntaamaan mentaalista projektoriani nukkumatin pyörittämään leffalafkaan.

perhana!

ku olin tos ajelee ni kännykkä tippu nahkatakin taskusta penkin alle. pysäytin kaaran ja sain kännykän, mut se oli jossai ihme mömmössä ja kädetki meni iha paskaseks. sitte siitä pari tuntia ja kun oon poistumassa parkkihallista, ni se lipuke mikä pitää työntää siihe masiinaa et pääsee veks ni lens myös penkin alle. nooo sitte pakittelin äkkiä helvettii siitä ja poimin sen lapun pois - ei ollu vääntyny, hyvä. mut kädet meni taas siihe vitu mömmöö ja alko kiroiluttaa nii maan perkeleesti ja hermo meni VOIHAN HELEVETTI mitä maanantai-touhuja onseny vittu.

duunipaikkoja on monenlaisia. joku siivoaa, joku leipoo pizzaa ja joku ajelee sireenit ulvoen pitkin öisiä katuja pahantekijöiden perässä. yksi vastailee päivät pitkät puhelimeensa, toinen opettaa lapsia koulussa ja kolmas myy kuteita vaatekaupassa.

venäläinen alexander ovechkin tuo leipänsä pöytään jääkiekkoa pelaamalla. 22-vuotias taituri on yksi maailman parhaista hyökkääjistä, ja palkkakin on sen mukainen.

ovechkin sopi eilen työnantajansa, NHL-joukkue washington capitalsin kanssa jatkosopimuksesta, joka pitää venäläisen seurassa vuoteen 2021 asti. ensimmäisestä kuudesta vuodesta ilmiömäisen taitava ovechkin kuittaa kauden aikana 9 miljoonaa taalaa, lopuista 10 miljoonaa. sopimuksen kokonaisarvo on 124 miljoonaa dollaria. kyseessä on kaikkien aikojen palkkaennätys.

"jääkiekko on minulle kaikki kaikessa, raha on vain rahaa", kommentoi ovechkin eilen.

. . .

kun lapsenne joskus arvuuttelee, mikä hänestä tulisi isona, ehdottakaa jääkiekkoilijan ammattia.

pääsin tänään ensimmäisen kerran luistelemaan tänä talvena! tunne oli sanoinkuvaamattoman riemuisa.

tänään uudet alokkaat astuvat armeijan palvelukseen. tänään on päivä, jota tuhannet ja taas tuhannet nuoret suomalaiset ovat odottaneet joko pelonsekaisin tai odottavin tuntein.

8.1.2006 oli itsellenikin adrenaliinia nostattanut päivämäärä. sen oli määrä painua kalenteriin ajankohtana, jolloin lukion läpi laahustaneesta ja päätään raapineesta torvelosta olisi tuleva mies.

suoritin oman asepalvelukseni vekaranjärvellä, keskellä kymenlaakson perämetsiä. olisin halutessani voinut tarpoa myös lahden lähitienoilla, mutten halunnut hennalan kasarmiin. hennalan pojat pystyvät iltavapailla käymään kääntymässä kotosalla, keskustassa oluella tai vaikkapa pelicansin pelissä. itse en halunnut sellaista inttiaikaa. halusin kokea mielikuviani vastanneen armeijan - sellaisen, jossa joutuisi pahimmillaan olemaan viikkokausia eristyksissä kaikesta sivistyksestä, rämpimään oikein huolella kaikenmaailman mutalammikoissa ja ottamaan käskyjä vastaan naama tulipunaisena huutavalta alikersantilta. sitä lähdin vekaranjärvelle hakemaan, ja sitä myös sain.

lähdin inttiin avoimin mielin, eikä alikersanttien ensimmäisten viikkojen ajan käsittämätön vittuilun määrä tullut yllätyksenä. jatkuvan keljuilun ja henkisen paineen luomisen tarkoituksena oli erotella jyvät akanoista, pelin henki oli selvä. alun kovistelu muuttui sittemmin oikeudenmukaisemmaksi kohteluksi ja varsinanen sotilaskoulutus pääsi kunnolla käyntiin.

pärjäsin intissä hyvin. nielin typeriltäkin tuntuneet käskyt mukisematta enkä purnannut vastaan. sain kuntotesteissä koko komppanian toiseksi parhaan tuloksen. ympärilleni alkoi pikkuhiljaa muovautua mukava kaveripiiri, ja sitä yhdessä tekemisen meininkiä kaipaan välillä vieläkin.

kahdeksan viikon p-kauden koulutuksen jälkeen oli tehtävä valinta: selvitäkö puolella vuodella vai mennäkö AUKiin tai RUKiin. asia päätettiin yliluutnanttien kanssa käydyssä valintakeskustelussa, jota moni pelkäsi. asia oli näet niin, ettei vuoden palvelukseen halukkaita juuri ollut. samaan aikaan oli kuitenkin tiedossa, että puolet porukasta jäisi leikkimään sotaa täydeksi 12 kuukaudeksi. joko omasta vapaasta tahdosta tai sitten pakotettuna.

muistan olleeni hermostunut valintakeskusteluni kynnyksellä. olin kurssini priimusta ja tiesin takuuvarmasti saavani vuoden nakin, jollen itse vaikuttaisi asiaan ja keksisi jotain. moraalini armeijaa kohtaan oli näet tuntuvasti heikentynyt, sillä intti ei ollut vastannut lainkaan odotuksiani. fyysisesti touhu oli niin helppoa, että kuntoni inttiaikana heikentyi. suurimmat punnerrukset käytiinkin henkisellä puolella - ei siksi, ettenkö olisi pystynyt pitämään ajatuksiani kasassa yöllä poterossa 20 asteen pakkasessa, vaan siksi, ettei armeijassa yksinkertaisesti tehty mitään järkevää.

ajantappo on yhtä kuin hukkaanheitettyä aikaa. tämän vuoksi en siis missään nimessä aikonut jäädä pettymykseksi osoittautuneeseen laitokseen yhtään pidemmäksi aikaan kun oli tarvis.

kun sitten seisoin valtaatekevien luutnanttien edessä, ilmaisin halukkuuteni puolen vuoden palvelukseen. pyyntöni kuitenkin evättiin pärjättyäni mallikelpoisesti ja koska olin vielä erikseen saanut alikersanteilta suosituksia varusmiesjohtajakoulutukseen. silloin nostin M-91:ni hihoja ja paljastin vereslihalla olevat käsivarsien taipeeni. ihottuma ei johtunut atooppisesta ihotyypistäni, vaan villapaidasta jolla olin hangannut käteni paskaksi.

"näin ikävä ihottuma valitettavasti estää koulutuksenne varusmiesjohtajaksi", luutnantit sanoivat.

harmin paikka.

selvisin siis puolella vuodella, ja vaikka sekin aika tuntui välillä kurjalta, jälkeenpäin ajatellen kyseinen puolivuotinen elämästäni oli loppujen lopuksi aika ainutlaatuista aikaa. tuskin enää milloinkaan tulen yön aikana marssimaan 60 kilometriä räntäsateessa 70 kilon kantamuksissa. tai nukkumaan toukokuisessa metsässä neljän päivän aikana yhtä monta tuntia. tai pärjäämään puolitoista viikkoa peseytymättä lumisella arolla naurettavan pienellä ruokamäärällä. tai keräämään tuntitolkulla käpyjä vain sen takia, että erästä kersanttia sattui vituttamaan ja hän päätti hetken mielijohteesta määrätä niin.

edellämainittujen hetkien aikana toivoin, että olisin sittenkin suorittanut asepalvelukseni hennalassa. nyt aika on jo kullannut muistot. olen tyytyväinen, että oksensin verilimaa aivokalvontulehduksen takia kaksi viikkoa karanteenissa olleessa vekaranjärven varuskunnassa.

lepo.