tulipas vitun tyhmä otsikko, mutta ei anneta sen häiritä.
. . .
välillä nukkumaan käydessä havahdun eteisen lattian narinaan. ei sinällään mitenkään ihmeellistä; vanha talo, lattiat narisee.
paitsi että.
muistan jutelleeni vuokraemännän kanssa siitä, miten kiva vanha talo on 30-luvun yksityiskohtineen ja kokonaan kivestä hakattuine rakenteineen. koko pytinki on siis väsätty lujasta materiaalista siten, etteivät huoneistot ole mitenkään rakenteellisesti yhdistettyinä toisiinsa. toisin sanoen, vaikka naapurini ylä- tai alakerrassa, tai vaikkapa ihan naapuriasunnon mummeli tömistelisi miten paljon tahansa, ei lattian pitäisi narista. ollenkaan.
no, narisee kuitenkin.
yhtenä iltana maatessani sängyssä piti oikein pistää valot päälle ja tarkistaa, ettei eteiskäytävässä tosiaan kävellyt kukaan. ei pidä ymmärtää väärin, en ole heikkohermoinen tai muutenkaan säikky tapaus, mutta eteisestä lähtenyt ääni oli niin aito selvä, että olin lähes varma jonkun käyskentelevän siellä hiljaa.
aluksi se häiritsi ja mietitytti - miten helvetissä se on mahdollista? nyt en jaksa enää kiinnittää mokomaan narinaan sen kummempaa huomiota. jos siellä joku haamu arpoo, niin arpokoot. pääasia ettei ala pomppimaan tasajalkaa ja nuori mies saa nukutuksi.
taidankin lähteä tästä nukkumaan... öitä.