IRC-Galleria

viikonloppu lahessa oli jees. lauantaista kirjottelinki jo, paitsi että menin illalla leffaan. kävi meinaan semmonen homma ettei juhon porukat jaksanu lähtee arpoo valkokankaan eteen, ja jottei jo ostetut liput olis menneet täysin hukkaa ni ilmottauduttii juhon kaa vapaaehtosiks. raina oli 'there will be blood' , ja sen nähtyäni leffan vois uudelleen ristiä nimellä 'there will be oscars'.

siivosin eilen yllätykseks veljeni huoneen, joka vaatekasoineen ja pölyvuorineen muistutti lähinnä taistelutannerta. imuroin ja pesin sen lattiat, järjestelin kamat, pyyhin pölyt ja viikkasin kuteet kaappiin. siinä oli päivän hyvä työ.

kristillisen kiltti sunnuntai jatku astetta rajumpana menona, ku mentii illalla pelaa kisiksee futista. meitä oli jotain neljä jäppää ja haastettii arabit pelaa. oli kyl iha vitun kovat väännöt, ne on taitavia ne tummahipiäiset.

nyt oon sitte taas stadissa käärimässä seteliä. toivoin äsken että joku olis tullu potkimaan mua munille. ei kiinnostais paskaakaa arpoo nyt duunissa, varsinkaa ku katoin keskiviikon työvuorolistaa joka ilmottaa mun huhkivan klo 17.30:een saakka! siis vappuaattona, mitävittua. FUCKING COCKSUCKERS!!!

muutenki tää pelleily on nii perseestä ku olla ja voi. vois melkeen lähtee takasi hennesille duunii, jollei toi stokka-keissi nyt natsaa. tää elektroniikkapaska on nii vitun tylsää ja paskaa et voi vitun vittu.

VITTU

äidin lihapullat on nii järjettömän hyviä et eihän näitä voi olla syömättä!!

*mumm...mumms-mumms...RÖYH!*

heh, samainen muori repi mut aamulla ylös sängystä kun se halusi lähteä kaupungille ostamaa itelleen kannettavaa konetta. sillä pitää kuulemma olla läppäri, kun inna ja vili arpoo nii paljon tolla yläkerran myllyllä.

"eetu hei tää taitaa olla aika hyvä kone. nythän mä pääsen feisbuukkiin niin paljon kun vaan haluan!"

. . .

äiskä on tyytyväinen. se tarkottanee kunnon päiväkaffeja pullan kera! 8)

äiti on tyytyväinen kun poikansa käy välillä kääntymässä kotona. se kattoi mulle välittömästi kunnon kaffepöydän voileipineen ja leivoksineen - siitä huolimatta, että toin mukanani läjän pyykkiä enkä ollu ees ajanu viiksiä.

todellista äidin rakkautta!

olin eilen veikkausliigan ja palloliiton järjestämässä kauden avajaistilaisuudessa. kympistä viiteen kestäneet mediakemut oli hienossa hotellissa manskulla, ja tunsin itteni vähän urpoks avonaisessa ruutupaidassani ja punasessa lippiksessäni. onneks muutkin toimittajakundit on rentoa jengiä. ylen studioisäntänä tutuksi tullu suomisen tapsakin arpo siellä vaa aamusängessä ja löysissä farkuissa, haha.

eka vedettii safkaa ja juomaa palloliiton piikkii, jonka jälkee ite action oli valmis alkamaan. stagella kävi vuoron perää esittäytymässä kaikki liigajoukkueet valmentajineen ja kapteeneineen. perus diibadaaba haukotutti, mutta veikkauksen ja ite liigan toimitusjohtajien puheenvuorot oli onneks astetta mielenkiintosempia.

pojilla oli isot puheet ja tavotteet on hilattu taivaisiin. krakamiesten mukaan suomi tulee olemaan euroopan top10 -jalkapallomaiden joukossa vuoteen 2020 mennessä. siis mitä helvettiä. joku on nyt tainnu katella liikaa heroesia - sellanen ihme vaatis tosielämässä melkosia sankarivoimia.

urheilukanavan moottoriturpa tuomas virkkunen suositteli mulle vilpittömästi selostajan uraa.

"paitsi että välillä se on kyllä vähän perseestä, kun joutuu istumaa siellä helvetin ahtaassa pasilan kopissa ja kattomaan 22" telkkaa. koita siinä nyt sitte selostaa!"

kävin myös jututtamassa a-maajoukkueen päävalmentaja paul baxteria. kysäisin britiltä, että kai hän tietää lahden olevan suomen futiksen mekka. "oh sure", pate sano. "lahti is a one nice football town and growing great players. just like we have newcastle in england!"

joo, pate. en ihan lähtis vertaamaa hyppyrimäki-cityä legendaariseen 'castleen, mutta kiitos silti kauniista sanoista. kyllä ne tollasen ammattimiehen suusta kuultuna lämmitti nuoren freelancerin mieltä.

viikon alku on aika väsyny, vaikka menin eilen nukkumaan vallankumouksellisesti jo 23 jälkeen. no, teholla tästä selviää. onhan se markkinoiden paras energiajuoma.

töiden jälkeen tapaan pulkkisen keskustassa päiväkahvien merkeissä. sitten voisin käydä kurkkaamassa, onko carlingsiin tullu mitään kivoja paitoja.

kävi paitaostosten kanssa sitte miten tahansa, varmaa on että kun pääsen kotiin, lähden samantien juoksemaan. töölönlahden lenkkipolkua on tullut ravattua ipodi korvilla aika kiitettävästi - mikäs näillä keleillä on pistää nikea toisen eteen.

huomenna on duuneista day off. mut on kutsuttu johonkin veikkausliigan kauden avajaisseminaariin, joka pidetää scandic simonkentän hotellissa. esittelyjen ja perus urheilujargoni-puheenvuorojen lisäks tiedossa on maajoukkueen päävalmentaja paul baxterin tapaaminen, ja - mikä parasta - ilmasta safkaa.

nyt vois jatkaa töitä.

malagan bussiturmassa 9 kuollutta suomalaista!

kui perseestä.

no, kerranki sentää jotai kunnon lööppejä. eikä mitää... tekstari-iken salarakas-johannan tilityksiä saati sitte bensan hintavertailua. tai, helvetti soikoo, mitää VITUN kanki-kaikkosta tai muuta tanssii "tähtien" kanssa -paskaa.

uutisarvo on nykyää pohjamudissa.

harjoitin viime yönä spiritismiä. tai pelasin, niinku nää thaimaalaiset ystäväni sitä kutsuu.

en usko sellaseen hömppään, mutta kokemus oli silti mielenkiintonen. istuttiin ringissä viileässä kellarihuoneessa. kynttilät valasivat pelilautaa, joka oli täynnä erilaisia thai-merkkejä. tunnistin kuitenki meikäläisten aakkoset, mutta niistä muista kiekuroista ja aurinkokuvioista en saanu mitää selvää.

ensin kaikille jaettii rukoustikut, jotka sytytettiin tuleen. sitte yks näistä kundeista, jira, alko höpisemään jotain mantraa ennenku päästii itse asiaan. kaikkien piti laittaa vasemman käden etusormi lasin päälle ja sanoa kolme kertaa joku litanja. jos yhteys henkimaailmaan tapahtui, lasi alko liikkuu itestään. hengiltä sai kysyä kysymyksiä, ja vastaus oli joko myönteinen tai kielteinen. joissain tapauksissa suitsukkeen täyttämä lasi saatto alkaa liikkumaan jonki kirjaimen päälle, esitetyn kysymyksen mukaan.

kanssapelaajia vähän huvitti mun skeptisyys, ja ne halus vakuutella homman aitoutta. mulle testaus taas sopi oikein hyvin. tulokset meni aikalailla fifty-fifty: lasi tiesi liikkua aivan oikein äitini toisen nimen alkukirjaimen päälle. oikein meni myös mun jalan koko ja pikkuveljen ikä. niitä tietoja en ollut kertonut thaikuille.

sen sijaan jenyn yritys saada tietää mun boksereiden väri meni pieleen. samoin ite asettamani kysymys teemu selänteen uran jatkosta meni aivan varmasti väärin! lasi nimittäin asettu negatiivisuutta kuvaavaan logoon. siis mitäs persettä!

henget kusettaa.

oliskohan duffyn rockferry mistään kotosin?

mitäs tapahtu toissapäivänä? hä!

oh man...

töiden jälkee oli vähä nuutunu olo. siks rimpautin pulkkiselle joka oli tapansa mukaa sairaan nälkänen. niinpä fiilis parani samantien ku päästii intialaisee safkaa, kanariisihässäkkää jne. eksoottista vääntöö ja semmosta.

ruoan jälkee lähettii mun kämpille. matkalla nhl-studioo poikettii kookaupassa, josta mukaa lähti 'pari' kaljaa. sitte alko pelit pyörii ja naapurin mummo sai taas hakata kepillä seinään ku me ulvottii hyeenojen lailla.

yhtäkkiä pulkkisen silmät kirkastu ja laajeni ku supernova: se äkkäs hyllystä mun jägermaister-pullon! oh man se oli sit pakko korkkaa ja ennenku huomattiinkaa, oltii ajauduttu sekä virtuaalisesti että henkisesti melkoseen paitsioon. se fakin vihree pullo meni tyhjäks hujauksessa ja oli pakko lähtee konttaa baarii.

rojalen parketilla hiki lens. ne on aina hauskoja muistikuvia kun arpoo jossain neonvalojen välkkeessä ja taustalla kiljuu kelly rowland ja muut hyväpeppuset pop-tähdet. sitte taas jotai älämölöä ja onki jo änkyttämässä lisää juomaa tiskiltä. heh.

hmm, yhessä vaiheessa tuli vähän sellane pahaenteinen aavistus.. en kai mä vaan menny aamuks duunii? voi paska. yritin tarkentaa eri suuntii sojottavia pupillejani kännykän digitaalisee kelloo. muistan vieläki, aika näytti 03:16.

aamulla heräsin yllättävän virkeenä. kainalot ja suu tosin hais pahalle, mut ne sain pestyä. sitte mielee hiipi hatara kuva illasta ja hyvästä idiksestäni juosta yhen kotikadulleni parkkeeratun volvon yli. ehdin jo hetken toivoa sen olleen vaa joku känninen uni, mut matkalla töihin näin oman kengänjälkeni sen ruotsalaiskaaran katolla. :S

ps. vänkä biisi, eiksje? check this out:
http://www.youtube.com/watch?v=LPzaqM7xJS4

olipa kerran nuori kolli joka meni kesken duuniviikkoa hävyttömän myöhään nukkumaan. siitä seurauksena samainen uivelo oli seuraavana päivänä töissä surkea zombie. vireystaso oli suunnilleen sama kuin verestävää liharuokaa himoavalla sumopainijalla salaattipöydän äärellä.

mutta onneksi päivä on leppoisa. ei tarvitse stressata, vaan voi pelata vaikka jetmania facebookissa. siinä muuten vasta koukuttava peli, kertakaikkiaan.

ennätykseni on 1215. kyseinen lukema on ollut voimassa marraskuun alusta, ja muistan edelleen elävästi sen päivän, kun tähänastiset ennätyslukemat räjähtivät ruutuun. olin ystäväni luona turussa, ja leikin läppärilläni tylsän sunnuntaipäivän kuluksi. pelasin rennosti. ruudulla rakettireppuinen hemmo eksyi yhä syvemmälle pikseliluolaston syövereihin. tuli sellainen tunne, että kohta voi ropista kovat pisteet. kun kosahdus sitten kuului ja rocket-dude räjähti tuusan nuuskaksi, pettymys oli valtava. vitutus vaihtui kuitenkin riemuun, kun tuo maaginen 1215 tallentui uudeksi ennätykseksi.

nyt mietin, kuinka saisin rikottua kuukausia vanhan recordin. voisiko tämä olla oikea päivä siihen? ehkä. nytkin olo on rento, ja vaikka eletäänkin keskellä hektistä viikkoa, pelailen kuin sunnuntaina konsanaan.

pääsen jatkuvasti 500 pojon paremmalle puolelle, mutta sitten posahtaa. en kuitenkaan ole siitä moksiskaan, vaan jatkan hyvällä fiiliksellä. pidän ruudulla vierivää luolastoa haasteena, taustalla kuuluvaa rakettisuhinaa rauhoittavana.

taas mennään pitkälle, mutta sitten teen virhearvioinnin ja digitaaliselta huimapäältä on jälleen henki pois.

jotta tulos olisi mahdollisimman hyvä, on löydettävä oikea pelitapa. itse lentelyhän on suorastaan naurettavan helppoa: hiirellä klikkaamalla jetman (tai -nainen, miten vaan) menee ylöspäin, irti päästämällä alas. oma tyylini pelata on lennättää sankariani aina ruudun yläreunassa, koska alas pääsee nopeammin kuin ylös. katseeni pidän useimmiten pelihahmossa, en pelinäkymän oikeassa laidassa, josta luolasto tulee vastaan. onkohan se järkevin tapa pelata? pitäisikö sittenkin keskittyä vastaantuleviin seinämiin kuin keskellä ruutua leijailevaan hahmoon? entä kannattaako korkeutta klikkailla jatkuvasti pieninä sarjapainalluksina vai suosia mielummin pidempiä liitoja?

yksi asia on ainakin varma. pelin aikana ei milloinkaan - siis milloinkaan - ole varaa jäädä epäröimään. jos vastaan tulee keskellä ruutua sojottava seinä, siitä on mentävä heti yli tai ali. ihan heti. ei niin, että "menisikös tässä nyt mielummin alitse, vai onko ylhäällä sittenkin enemmän tilaa?", ei missäään nimessä. sellainen typerä arpominen koituu aivan varmasti kuolemaksi. kuten jääkiekossa, myös jetmanissa noutaja tulee välittömästi jos jää yhtään empimään.

päätän vaihtaa hahmoa. jetman onkin nyt jetgirl, ja heti tulee kova tulos: 913. seuraavallakin kerralla pääsen pitkälle, mutta painan erehdyksissäni hiiren oikeaa nappia. sen seurauksena pelin päälle ilmestyy valikko, jossa tarjotaan lisäinfoa flash playeristä. samanaikaisesti rakettimimmi räjähtää luolan seinään. perkele.

pelaan lisää. rakettitytön suoritukset huononevat kerta toisensa jälkeen. mimmihän on ihan paska pelihahmo! saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni, että menin tekemään näin huonon hahmovalinnan.

palaan jetmaniin - ikivihreään sankariin, jolla ennätyksenikin on tehty. näin onnistun ihan varmasti yltämään kaikkien aikojen kovimpaan suoritukseen. ja se se vasta tuleekin olemaan mahtava uroteko, kerrassaan veretseisauttava taidonnäyte rakettirepulla lentämisen professuurista. uusi, huima ennätys tulee tekemään kaikki facebook-kaverini vihreäksi kateudesta ja aikaansaa ainakin 200 uutta friend requestia.

tai sitten vaan palaan takaisin töiden pariin.