IRC-Galleria

eilinen ilta oli suunniteltu huolella ku saksalainen käyttöopas.

pomminvarma kaava meni seuraavasti: hyvällä kaveriporukalla pulkkiselle. änäri päälle. kalja käteen.

kaavaa seurattiin seuraavasti: possella pulkkiselle. änäri päälle. kalja käteen. kovat väännöt. lisää kaljaa. luxiin. royal onnelaan. ky-klubille. mäkiseen. himaan punkkaamaan alkoholia pois verestä.

sillälailla.

en tajua niitä ihmisiä, jotka ei koskaan pistä massia viihdeteollisuuden tuotoksiin. siis yhteenkään konkreettiseen levyyn, elokuvaan, kirjaan, peliin tai tv-sarjaan. tiedän jengiä, jotka imuttais leivänpaahtimenkin netistä, jos se vaan olis mahdollista.

kaikkeen ei tietenkään kannata aina suinpäin syytää vähäisiä pennosiaan, mutta kyllä musta on kiva silloin tällöin vinguttaa visaa jonkun hyvän tuotteen puolesta. on ihan eri asia saada aitoa matskua kirjahyllyyn pölyttymään, vaikka sen sais kuinka halvalla kovalevyversiona ebaysta.

cd-levyt on tästä hyvä esimerkki. valtaosa mun jäätävästä itunes-kirjaston täydennyksistä on kyllä hoideltu vastaanotetuiden tiedostojen kautta, mutta kyllä mä edelleen haluan hankkia levyjä. siinä on se oma fiilisksensä, kun ensin venaa jotain ilmat pihalle saavaa julkasua ja lueskelee kahviloissa musalehdistä lättyä koskevia uutisisia, huhuja mahdollisista tuottajista ja muita rumourseja ja sitten lopulta vielä ite julkaisua rummuttavia ensi-arvioita. ja kun d-day vihdoin koittaa, marssii innoissaan kolikot taskussa poltellen levykauppaan, lataa dollarit tiskiin ja poistaa albumin. kotona sitä sitten kuuntelee kiekkoa ja haistelee kansilehtiä, niin sen kuuluu mennä!

ja tähän kaikkeen edellämainittuun ei ehdottomasti sovi se, että toimii tällä tavoin kiltisti artistia tukien valitettavan usein just niiden kaikkein suurimpien bändien kohdalla.

. . .

ennen viva la vidaa oon viimeks ostanu ff:n viimesimmän, viime syksynä turussa. tää fakta tuli mieleen, kun astelin sunnuntaina coldplayn uusin kädessäni stokkan levyosaston tiskille.

chris martin kavereineen ei tarvi enää yhtää enempää rahaa. foo fighterskin olis luultavasti onnistunut tankkaamaan yksityiskoneensa ja tulemaan viimekuisen provinssin pääesintyjäks ilman mun tukeakin.

miks vitussa mä sitten pistin parikybää coldplaylle - bändille, joka on tienannu jo niin paljon, että ne vois kerran viikossa ihan vaan huvikseen rakennuttaa keskelle autiomaata sata metriä korkeen timanttivessanpöntön käydäkseen siellä ainoastaan kertaalleen paskalla?

siks, koska viva la vida on hyvä levy.

jätkien edellinen, x&y, kuulosti ehkä aavistuksen liikaa stadioneille räätälöidyltä. viva la vida on vähän nöyrempi; biiseistä puuttuu se räjähdys, joka saa pyhäpäivän aamuna kaffea hörppivän keski-ikäsen miehen itkemään villapaidassaan. se on vähän yllättävää, koska producerina hääriny brian eno on tuottanut mm. david bowieta ja u2:ta.

ok, chris martinin sanotukset on naiiviudessaan edelleen lähes bonon tasoa (kuten sinkkulohkasu violet hillissä: "en tahdo olla sotilas kahlittuna uppoavaan laivaan..."), mutta se ei haittaa. viva la vida on aikasempia coldiksia rockimpi ja silti samaan aikaan kokonaisuudessaan niin hyvä ja maltilla hiottu pop-albumi, että sitä jaksaa pyörittää repeatilla ainakin vielä jokusen aamun.

siinä samalla kaffetta keitellessä.

viikko on ollut rento. eilen helsinki kylpi sellasessa auringonpaisteessa, ettei tehny mieli kun vaan istuskella espalla ja nuolla mangomelonilta maistunutta jäätelöä. tai ei sitäkää koko päivää jaksanu - pyörin myös kauppojen alennusmyynneissä, safkasin korealaisessa ja hyödynsin finnkinon viiden euron leffapäivän. lepposan supersankarirainan pääosassa örvelsi will smith wiskipullonsa kanssa. on se karismaattinen jätkä... (itseasiasssa kelasin, että jos smith pelais lätkää NHL:ssä, se voittais salee joka kausi pistepörssin).

leffan jälkee piti käydä kaljalla, mutta mulle tuli niin heikko olo että oli pakko lähtee himaa arpoo. kämpillä mittasin kuumeen, ja olihan sitä vähän päälle 37 asteen verran. sen johdosta oon tänään viettäny saikkua kuunnellen coldplayn uutta albumia (siitä lisää myöhemmin) ja näpytellen juttua ens viikon veikkaajaan.

artikkeli käsittelee sm-liigasta ison veden tuollepuolen siirtyviä potentiaalisia menestyjiä, ja oon monipuolisten kommenttien saamiseksi kilautellu muun muassa illinoisin osavaltioon. en oo ihan varma näiden puheluiden hinnoista, mut hauskaa se on silti ollu. ne puhuttelee siellä aina loppuliitteellä "sir", joka tuntuu näin suomalaisena melkosen hömpältä. hah.

. . .

oh man, oon hakannu tänää läppäriä jo ihan liikaa. nyt vois olla oikeesti saikulla, ja ottaa vaan rennosti. ostin jokunen päivä sitte stokkalta henkilöstö-alella aivan jäätävän dvd:n (menetetty maa, viis tähtee!), jonka voisin nyt tsekkaa...

B)

hyppäsin perjantaina junaan ja puksuttelin sillä kolmen viikon tauon jälkeen lahteen. kehtasin tulla näyttäytymään kotikaupungissa siistittyäni ensin hieman hiuksiani - nyt peiliin katsoessa voi helposti todeta, että ajoittainen parturissa käyminen kannattaa!

heh, armoton susi-look on nyt muisto vaan. enää mua vois erehtyä luulemaan saksalaisen poliisisarjan päähenkilöks ainoastaan pienen takatukan ja häijysti nenän alla vaanivien viiksen tynkien johdosta, mutta ei muuten. kattoo sitten mitä syksyllä tapahtuu, kun mulletti on saanut vähän lisää pituutta ja on taas aika ottaa nahkarotsi käyttöön...

. . .

tää vierailu osoitti jälleen kerran todeksi sen, että kotona käyminen ja porukoiden moikkaaminen on erittäin jees. me ollaan nyt vilin kanssa syöty mieheen vajaan parin vuorokauden aikana arviolta kuus palaa iskän 55-vuotis synttärikakkua. tosin eilen kermavaahdot suupielessä sai kyytiä, kun potkittiin kisiksessä 3,5 tuntia jalkapalloa. muuten oli hauskaa, mutta hekumallisen hauskanpidon sivuoireena tekonurmi repi polvesta irti pikkupojan nyrkin kokosen palasen. nyt jalka on tulehtunut, märkivä ja helvetin kipeä. silti, pelaamaan täytyy päästä uudestaan mahdollisimman pian!

. . .

puolentoista tunnin päästä oon jo matkalla takaisin helsinkiin. pyhäpäivän ohjelmassa olis kuuden tunnin duunit, ja sen jälkeen mahdollisesti lattioiden pesua ja ehkä myös pelicansin kausikirjan väsäämistä, jos vaan jaksan. oh man, taitaa mennä taas kahvin keittelyksi...

miten ikävä pudotus arkeen voikaan olla festariviikonlopun jäljiltä? jäätävää!

tänään oon: vääntäny kiireessä aamupalaa + eväät, ravannu sporapysäkille, menny duuniin, arponu duunissa, tullu sieltä suoraan kaupan kautta himaan, menny lenkille, käyny suihkussa, vääntäny safkaa ja syöny sen, tiskannu, datannu vähän, keittäny kahvia ja sumpitellu ranskalaisen loungemusan soidessa taustalla.

vitun rutiini. taidan lähtee pulkkiselle juomaa kaljan ja pelaa änäriä.

viikonloppu aurajoen rannalla ja ruissalon niemenkärjessä meni yhtä putkee ku supermarion duunit. tän kertanen ruis oli hyvin samankaltanen ku viime vuonna: loistavaa säätä ja überlepposaa meininkiä ryyditti hyvä livemusa, uudet tuttavuudet ja - tottakai - paikallisen dennisraflan legendaariset pizzat.

musatarjonta oli peruskamaa. koko setin pääesiintyjäks kaavaillut him ja nightwish ei kiinnostanu pätkän vertaa, ja eilen esiintyneen interpolin jätin suosiolla väliin ku alko haukotuttaa niin paljon. jotainsentää näin: de veti lauantai-iltapäivänä energisen setin, ja ruotsalaiset oli vihasia. oke, soundsi ei sentää rähjänny ihan opethin ja raised fistin malliin... porcupine treen progesoinnut ja floggin mollyn irkkuhumpan äärellä viihty myös semijees. still, bändit ei ollu tän ruissin pääasia. siisteintä oli viettää aikaa auringonpaisteessa hyvällä porukalla.

ite festarialueen lisäks kerkesin arpoo roppakaupalla myös kaupungin helteisillä kaduilla. oikeastaan skippasin festivaalitouhun perinteisimpiä viettotapoja, sillä leirintäalueen sijaan punkkasin frendin kämpillä kupittaalla ja juhla-alueen automaattisumppi vaihtu keskustan viileisiin kahviloihin. kaljahanojenkaan äärellä tarvinnut läiskiä hyttysiä, koska valtaosa dokauksesta tapahtu turun yökerhoissa. eli päivällä bändit selvinpäin ruissalossa, sitte laivakyydillä illaks keskustaa kipolle. on se turku kiva kesäkaupunki!

. . .

sähköpostien saapuneet kansioon oli pamahtanu mailia ilosaarirockista. siellä olis meininkiä ens viikonloppuna, mut nyt taitaa käydä niin että skippaan sen ihan suosiolla. joensuuhun on nii helvetin pitkä matka, ettei ees commonin jäätävät riimittelyt jaksa houkuttaa... ei pysty, ei pysty. :S

keskiviikkona vedettii pulkkisella susikännit ja lähettii dtm:ää dokaa. en oikee tiiä miten päädyttii sinne; yhtäkkiä vaan huomasin, että joku brasilialainen gay leperteli lirutuksia mun korvaan. siinä vaiheessa aloin muistaakseni feikkaa venäläistä ja esitin litanjan slaavilaisia kirosanoja, ennenku konttasin takasin himaan.

eilen maistu roskaruoka. edellisillan kooma muistutti itsestään ikävällä tykityksellä ohimossa, ja duunissa oli aika kauheeta (joskin selvisin siitä kyllä hyvin, mummelit kehui hyvästä asiakaspalvelusta...heh). olin jo varma että menisin kellokortin leimaamisen jälkeen suorinta tietä himaa kuittaamaa univelat, mut sen sijaan hainkin pizzan ja menin taas pulkkiselle arpomaan. tällä kertaa alkoholiton setti sisäls italosafkan lisäks mehua ja nhl:ää, jota pelattii puol viiteen saakka! kotiin kävellessä aurinko alko jo pilkottaa idästä, ja mietin, että mitenkäs tässä nyt taas pääs käymään näin.

itsekuri nolla, mutta hauskuus sata!

. . .

ja tänään. kohta hyppään puksuttimeen joka vie mut rantarataa pitkin turkuun. siellä kuittaan kaulaan mediapassin, nappaan bissen kouraan ja meen ruissalon viidakoihin näyttämään siltä ku olisin muka duunissa ja venaamaan the soundsin kipuamista lavalle.

RUISSS!

viime vuonna oli aivan jäätävän hauskaa. saas nähä mitä nytten käy siel' puol' jokkee!

olin äsken jäähallissa tsekkaa avril lavignea, kanadan uskottavinta skeittarichikua. musahan on suhteellisen purkkaa, mutta kyllä se mimmi laulaa osaa. lisäks neidillä on melkosen hyvä äässi, thank god isojen screenien ja kamerazoomien... hähähähä!

edit: kurkkasin äsken wikipediasta, ja ohhoh! lavikan allu on myyny maailmanlaajusesti yli 30 miljoonaa levyä. on se melkonen likka.

jälkimaininta: likoista puheenollen, lappiin kumarrus tiketeistä! oli kivaa töttöröööö.

espanjassa päättyi hetki sitten ikuisuudelta kestänyt odotus. baskimaan jalkapallomaajoukkue pääsi nostelemaan 44 vuoden tauon jälkeen euroopanmestaruus-pokaalia, ja siitä iso kiitos kuuluu madridilaiselle fernando josé torres sanzille. torresin voittomaaliiksi jäänyt 1-0 osuma kaatoi saksan, ja juhlat oli valmiit alkamaan!

heh, me juhon kanssa arvattiin jo etukäteen matsin lopputulos. lähdettiin alkuillasta yhteen sataman texmex-raflaan vetämään jäätävät burritot (ja vähän heinekeniä päälle) andalusialaisten kunniaks. siellä vaan banjo soi ja kateltiin screeniltä, miten schweinsteiger, ballack, frings, lehmann ja muut kylmät sakemannit sai raippaa oikein toron kädestä! ai että teki hyvää.... *röyh!

jees nyt hyvillä mielin kuolaamaan tyynyyn, zzzz.

beefissä soitettiin eilen jäätävän hyvää musaa. eikä ihme: levareiden takana fingaili yks TOP BILLINin tiskijukka! vittuseolihyvä. kaveri soitti kaikki parhaat rallit eilisestä nykypäivään, michael jacksonista mgmt:hen.

yhdessä vaiheessa iltaa dj vastaanotti multa lapun. olin hetkeä aiemmin pyytäny narikkapojalta lainaks palan paperia ja kynää, jonka tuotoksena väsäsin ison justicen logon. alle kirjotin ranskalaisten simianin biisistä tekemän remixin nimen, "we are your friends" - kuitenkin sillä erotuksella, että juho lisäs vielä loppuun kysymysmerkin.

kun top billinin levymestari sitten tsekkas lappusen, kävi nopeasti selväks, että dj really was our friend! toisin sanoen ei menny kauaa, kun pariisin synat alko raikumaan täpötäydessä klubissa.

ja ihmiset sekosi!!! meillä kaikilla oli niin vitun hauskaaa!!!

. . .

back to reality. hyppään kohta sporaan ja arvon tieni tärisevin käsin duuniin. paska.