koulussa oli tänään kivaa. eilenkin olisi varmaan ollut, jos olisin ollut paikalla. mutta en ollut. istuin vain wayne's coffeessa seuranani wlan-yhteys, kyläilin mikaelalla kulosaaressa ja kävin intialaisessa syömässä. ruoka ei tosin meinannut maittaa, kun oli vähän paha olo. siksi en ollut koulussakaan.
keskiviikkona piti mennä aikaisin nukkumaan. hölkkäilin töistä suoraan lenkille, ja tulin kotiin vasta kymmenen jälkeen. tuskin ehdin pestä suihkussa isoimmat hikipisarat pois, kun pulkkinen jo soitti ja pyysi käymään asunnollaan. olisi kuulemma ollut nhl:ää ja kaljaa tiedossa.
aluksi mietin, etten mene. olin kuitenkin päivällä nukkunut hölmöyksissäni kunnolliset nokkaunet ja hörppinyt aikalailla kahvia, joten olo oli pirteä. näin ollen en olisi kuitenkaan saanut unta, ja päätin käväistä kaverilla - kun kerran niin nätisti pyysi.
loppujen lopuksi ilta venyi hurjan paljon pidemmälle, kuin alun perin oli tarkoitus. sen enempää puolustautumatta sanon vain, että asiaan liittyi hauska mahdollisuus päästä luxin vip-loungeen, jonne me sitten parin kaljan ja nhl-ottelun jälkeen lopulta tepasteltiinkin. näkymät oli huikeat ja viina pamahti päähän. ei liene yllätys, että olo oli seuraavana aamuna myös sen mukainen. siksi sivuutin suosiolla torstain koulupäivänkin.
palataan nykyhetkeen. kuten jo edellä kirjoitin, koulussa oli tänään kiva päivä. tai oikeastaan vain puolikas sellainen, koska jouduin lähtemään jo päivällisen jälkeen kotiin valmistelemaan piirustusta. siitä lisää ihan kohta. joka tapauksessa olimme tänään taas studiossa äänittelemässä. tällä kertaa piti soittaa kolme kappaletta ja spiikata niiden väliin. otin parini matleenan kanssa aiheeksi tulevan viikonlopun tapahtumat täällä pääkaupunkiseudulla, ja pyysimme kuviteltuja kuulijoita soittamaan studioon. oli jännää valita mattoja, siis puheen taustalla soivaa taustamusiikkia, ja feidata soitettuja lauluja oman puheen päälle ja päinvastoin. ensi viikolla päästän taas enemmän ja paremmin tositoimiin, mikä on kertakaikkisen hyvä juttu.
ja nyt siihen piirustukseen. puolitoista tuntia sitten umpeutui helsingin sanomain säätiön laatiman piirustuskilpailun määräaika. väänsin työtä hiki hatussa tussit ja lyijykynät sauhuten, mutta sain kuin sainkin teoksen ajoissa valmiiksi. sitten muistin, että kilpailutyö piti liimata 3-milliselle kapalevylle. pikainen silmäys internetiin ja puhelinsoitto varmistivat, että yhdestä askarteluliikkeestä uudenmaankadulta saisi näitä levyjä. tässä vaiheessa aikaa työn palautukseen oli 50 minuuttia.
olisin varmasti jättänyt homman sikseen, elleivät hesarin jakamat palkintorahat olisi olleet niin houkuttelevia. vai mitä sanotte tästä:
kolmas sija: 3000 euroa
toinen sija: 5000 euroa
ja voittajalle: 10 000 euroa!
lienee sanomattakin selvää, että kirmasin hirvittävää vauhtia raitiovaunupysäkille ja loikkasin punavuoreen vievään kyytiin. oikea askartelukauppa löytyi nopeasti, mutta palveluhalukasta myyjää ei. nyrpeän neidin johdatuksella sain eteeni levyn, josta piti ITSE leikata A3-koon mukainen lätyskä. pari ensimmäistä yritystä meni pieleen, samoin kolmaskin, mutta se sai luvan kelvata. sitten jouduin vielä tappelemaan, että sain lainaksi kassojen liimapuikkoa jolla kiinnitin valmiin työn kiinni levyyn.
siinä vaiheessa olin jo melkein valmis, mutta vielä piti hankkia ohjeiden mukainen iso kirjekuori, johon teos tungettiin. aikaa oli 20 minuuttia. juoksin lähimpään postiin ja onnistuin ilokseni löytämään sopivan kuoren lähes heti. sitten marssin kassoille. lyhyemmässä jonossa oli yksi (1) nainen, pidemmässä monen monta asiakasta. valitsin lyhyemmän jonon. sitten odotin, odotin ja odotin. odotin vielä lisää. toinen jono ehti jo lähes tyhjetä, kun tämä edessäni arponut, ranskaa puhunut maailman hitain primadonna sai asiansa hoidetuksi.
purin hammasta ja valmistauduin asioimaan, kun tämä naikkonen poistuessaan yllättäen hieman törmäsi minuun. en ollut hipaisusta moksiskaan, vaan keskityin änkyttämään asiaani hehkeälle postivirkailijalle. ranskatar taas oli moksissaan. hän palasi kiihtyneenä eteeni, keskeyttäen kassapalvelun, ja alkoi surkealla englannillaan valittamaan suomalaisten huonosta ja epäystävällisestä käytöksestä. ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta, kun tällaista sattuu. pyysin anteeksi ja koitin jatkaa asiointia, mutta ei. jouduin kuuntelemaan naama järkytyksestä punaisena olleen hienohelman sadatusta, ja silloin alkoi keittää. samalla visa electronin maksusuoritus meni läpi. nappasin ostoksen, painelin kadulle ja tokaisin mennessäni naiselle mitä kermaisimmalla äänellä: "shut the fuck up. now fuck off".
hämmästyttävää kyllä, en joutunut odottamaan takaisin keskustaan vienyttä raitiovaunua juuri ollenkaan. liikennevalotkaan eivät olleet yhtä ikävällä päällä kuin ranskalainen akka, joten pääsin sujuvasti ja suhtelliisen nopeastikin määränpäähäni rautatieaseman pysäkille. sitten juoksin sanomataloon nopeudella, joka olisi saanut itsensä usain boltinkin haukkomaan henkeään. perillä helsingin sanomien respassa kello näytti 11 minuuttia yli sallitun, mutta virkailija vastaanotti matti myöhäisen tuomiset hyvissä suin. huh!
nyt ei enää ole edes väliä, vaikken saisikaan piirustustani 20 valitun joukkoon esille sanomatalon aulaan; olen tyytyväinen jo pelkästä työn palauttamisesta! die ende gut, alles gut, sanoisi saksalainen.
piirustusepisodin jälkeen kävin otattamassa itsestäni passikuvat opiskelijakorttia varten. niistä tuli ihan tosi huonot kuvat. naama vinossa ja tukka takussa. taidan vähän parannella moista naamavärkkiä tussilla, niin hyvä tulee.
kohta ajattelin lähteä lenkille. sen jälkeen on jo varmaan kiitettävä nälkä, joten taidan mennä katselemaan nelosen vuosittaista töölönlahden ilotulitusta jonkin ravintolan kautta.
