IRC-Galleria

tähän hetkeen konkretisoituu se, miksi pelicansin otteluraportointien jälkeen on niin mukavaa jäädä hollolaan yöksi porukoille. jos olisin eilen lähtenyt suoraan matsista takaisin stadiin, olisin missannut äidin jäätävät aamupalavoileivät ja isän paistamat kananmunat.

ohhoh kun on tavaraa pöydässä! leipää, muroja, jogurttia, keksejä, mehua, tsufea ja eilistä safkaa. vastaava näky olisi pelkkä kangastus meikäläisen kämpässä.

päivän tärkein ateria kuuluu vetää huiviin nimenomaan tähän aikaan. aamulla pitää syödä, että jaksaa koko päivän! ja minähän syön.

:

---

)

mites se nyt menikään?

hyvä nousu päällä ja huomenna kasiin duuniin?

OIKEIN.

(ei vittu noi hullut päivät oikeesti.... ihan saatanan hauskaa vaikka onki ihan jäätävä kiire. tuolla stokkalla on käsittämättömän hyvä yhteishenki; me vakkarit pidetään vähän väliä taukoja ja rötvätään vaan takahuoneessa karkkikulhojen ja neekerinpusurasioiden äärellä, hahhah! iiiiihan vitun rentoo. ja saa vielä olla omissa kuteissa! tai no, kyllä meillä pitää olla ne hullujen päivien keltaset t-paidat, mut muuten saa tuoda omaa identiteettiään ihan vapaasti esille. tiukat farkut ja niket jalassa, kahvikuppi kädessä. ai saatana. ja huomenna, kun koko hp on ohi, firma kustantaa kaikki työntekijät yökerhoon syömään ja dokaamaan. varsinki keittoa on luvassa IHAN VITUSTI. voi olla ettei siitä reissusta selviä hengissä... käsittämätöntä.)

kun toissapäivänä duuniin lähtiessäni otin himasta mukaan stokkan keltakantisen mainoslehtisen, tarkotuksena oli vaan valmistautua tulevaan hullujen päivien hullutukseen esitettä etukäteen selailemalla. sporamatkan aikana en kuitenkaan silmäillytkään oman osaston tuotteita, vaan jäin tapittamaan ensimmäisten aukeamien matkatarjouksia.

huomio kiinnittyi erityisesti finnairin special offeriin.

eestaas-lennot bukarestiin 150 eurolla. hmm, mitäs helvettiä. toisaalta... missä vitussa ees on bukarest?

. . .

se on maassa, joka on saanut nimensä oltuaan 100-luvulla roomalaisten vallan alla. tuhannen ja yhden yön sotien jälkeen kyseinen kaakkois-euroopan hikipläntti itsenäistyi turkin sodan (hahhah!) aikana 1877. maassa virtaa veren lisäksi myös tonava, ja itäinen rajakaistale muodostuu mustanmeren rannasta karpaattien vuorijonon hallitessa karumaastoista länsiosaa. jepjep.

ehkä vieläkin olennaisempaa on tietää, että tässä maassa riehuu ainainen syysmyrsky, autot on korvattu nitisevillä hevosvankkureilla, kauhusta kankea kansa lemuaa valkosipulille ja todellista valtaa pitävät verenhimoiset vampyyrit.

vittu ROMANIA! ja tarkalleen 153 egee, ei paha.

ainoa kysymys kuuluukin: kuka HULLU lähtee MARRASKUUSSA romaniaan, ehdottomasti pahimpaan mahdolliseen aikaan? siis juuri silloin, kun verenimijöillä on yhtä karmea jano kuin juha miedolla finlandia-hiihdon jälkeen? ei helvetti.

koko setti kuulosti niin älyttömältä, että pakkohan siihen oli tarttua. jäätävä matkakolmikko raapiutu kokoon parilla pikapuhelulla, ja sitten ei enää tarvinnutkaan muuta kuin lyödä setelit tiskiin ja valita sopivat päivämäärät (tai sopivat ja sopivat, ei mitään hajua onko mulla kyseisenä aikana kenties jotain övereitä duuneja tai koulukeissejä - ihan vitun sama, lähden kuitenkin).

. . .

"RRRR-RRRRÄYH!!!", sano dracula.

huijuijuiii! pakko juottaa sille sliippatukkaiselle ja kaavussa kulkevalle hirviölle tapioo tai muuta miestä vahvempaa, ettei meistä matkalaisista reissun aikana kirjaimellisesti imetä pois ihan kaikkia mehuja. toinen vaihtoehto on, että isketään pihlajasta väsätty puuristi sen assholen sydämeen. tai sitten vaan skipataan suosiolla koko kreivin linnamainen yöhostelli ja lähetään suoraan bukarestin teknontäyteiseen yöhön dokaamaan.

buahahahaha!!!

miksi jonas brothersin albumin mainos pitää olla tossa etusivulla?

PAS-KAA.

lahessa on loistava ilma!

näin mukavan syyshavainnon tekeminen jo varhain sunnuntai-aamupäivällä mahdollistui, koska tajusin mennä eilen ajoissa nukkumaan. viikolla univelkaa oli kertynyt vähintään tukkapöllyyn oikeuttava määrä - kiitos NHL09:n ja huonon itsekurin. soosoo!

eilen tulin raiteita pitkin radiomastojen ja hyppyrimäkien maastoon. mummin 85-vuotis synttäreitä juhlittiin naurettavan hyvien kanafileiden ja hyvän punaviinikastikkeen kera vesijärven rannalla ravintola casselissa. pidettiin emmin kanssa hilluskalle (heh, mikä lempinimi isoäidille) puhe ja kehuttiin sen iloista elämänasennetta. eikä kyseessä edes ollut mikään väkinäinen yritys keksiä kehuja tai muita ylistyssanoja merkkipäivän kunniaksi; meikäläisen mummi on nimittäin oikeesti ihan överi-vanhus.

jos kuvitettuja sanakirjoja olis olemassa, positiivisuuden kohdalla olis mummin kuva.

hilluska niin täynnä turboa ja suihkumoottorin teholla käyvää elämän-energiaa, että sen rinnalla innon marcokin näyttää überpessimistiseltä murjottajalta!

. . .

vielä sananen eilisestä. ennenkuin aloitin tummien silmänalusten vaalennusoperaation unten maille matkaamalla, kävin elokuvissa tsekkaamassa ben stillerin uusimman, tropic thunderin. olisin tarvinnut leffateatterissa pampersit jalkaan, sillä valovuosia odotettu superkomedia meinasi naurattaa kuset housuun.

mutta nyt loppu näpytys. ulkona auringon paisto ja hävyttömän hyvännäkönen keli pistää silmään ku tanja karpelan tissivako irstaan limaselle mieskansanedustajalle. kelasin, että voisin jeesiä porukoita roudaamalla pihakalusteet liiteriin ja antamalla huutia maassa löhöäville lehdille. siitä onkin sitte hyvä jatkaa iltapäiväkahvien pariin!

pimeä ja syksyinen korpiympäristö on hauska paikka oluen juomiselle.

päivän saldo:

- pitkälle päivään nukkuminen
- jatkuva tärinä
- ainakin viis litraa kylmää hikeä
- puuskutusta ja sydämentykytyksiä

...ja is:n keissi pelicansin matsissa. tosin kirjottamisestakaan ei meinannut tulla mitään, kun tää sitkeä susidarra on pitänyt otteessaan.

hui sentään miten paljon tuli eilen kurlattua alkoholia! olin stokkan jäljiltä kuoleman väsynyt, mutta skarppasin ja kävin lenkillä. siitä pirityneenä vastasin hölmöyksissäni myöntävästi, kun pulkkinen pyysi "yksille" ja pelailemaan änäriä. loput onkin jo helppo arvata.

vielä puoli neljän aikaan aamuyöllä nojailin tiskiin hirveissä sumuissa ja kuuntelin jostain haudan takaa kuulunutta jumputusta. sitten rojahdin random-seurueessa taksiin, joka huristeli mun suureksi yllätyksekseni kruununhakaan, aivan meikäläisen naapuriin! eikä siitäkään keissistä selvinnyt ihan heti, arvoin siellä kämpillä monen monta promillea liikaa.

mitä tästä kauhujen päivästä sitten opin? ainakin sen, etten vähään aikaan dokaa viikolla. yömyöhään lenkkeily ja nhl:n pelaaminen on sen sijaan täysin sallittua, kuten seuraavat, arvioidut kolme tuntia (heh) tulee jälleen kerran todistamaan.

rrrrrun forrest, run!

11 kuollutta on aika vitusti. silti huomasin eilen, ettei kauhajoen massacre enää pysähdyttänyt ihan jokelan malliin. sen huomasi aamulla sporassakin, kun jengi luki ilta-sanomien ja metron kauhuotsikoita. ihmiset vilkuili lehteä ja käänteli täysin tyynenä sivuja, koko juttu näytettiin kuittaavan lähes olankohautuksella. vähän niinku pommi-iskut baghdadissa: "jaahas, taas siellä lähi-idässä on räjähtänyt 40 ihmistä tuhannen kappaleeksi. jaa. entä mitäs päivän sää sanoo?"

median rummutus veritöistä ja niiden tekijöistä jok'ikisessä tiedostuvälineessä ylenpaattisella revityksellä kuorrutettuna nostaa massamurhaajat ikoneiksi. väitän auvisen ja saaren olevan tällä hetkellä tunnettavuudessaan samaa tasoa stubbin, matin ja mervin, kimin, sarasvuon ja vanhasen kanssa.

ei sillä; onhan se uutinen, kun joku sekopää naulaa kymmenen raatoa. mutta liiallinen näkyvyys tuottaa myös ikäviä sivuoireita. valloillaan oleva tartu aseeseen, palstatila on taattu-politismi on ihan perseestä. mitähän lisäarvoa se tuo, kun lehdessä kirjoitetaan, että matti juhani saaren lempimusiikkia oli mm. turmion kätilöt? tai millähän lailla tällainen oleellinen info mahtaa vaikuttaa tän kyseisen orkesterin levymyyntiin (olkoonkin, että se oli jo varmaan ennestään ihan pohjalukemissa)?

on aika paha yhtälö, kun yhteiskunnassa riittää pahoinvoivia ja samaan aikaan jengi on valmis tekemään mitä tahansa pinnalle päästäkseen. jos idols, bb tai talentti ei natsaa, no problemo: kaverille luoti kaaliin, ja palstatila on taattu! aivan varmasti.

vähän niinkuin tää auvisen paska, minkäs sloganin se lanseeraskaan? "humanity is overrated." hah, vitut. sekin kusipää halusi vaan miljoona latausta youtube sivustolleen - ja taatusti sai sen.

oheisesta linkistä käy ilmi, että jenkkilänkin sekopäät on jo äkänneet kauhajoen murhenäytelmän:

http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pieni%20amerikkalaislahko%20iloitsee%20Kauhajoen%20koulusurmista/1135239670883?ref=msn

huhhuh.

eilinen oli tän viikon ainoa vapaa arki-ilta. vietin sen madventuresin jätkien väsäämän monte rosso -leffan ennakkonäytöksessä, jonne olin saanut bassolta kutsun. raina oli lyhytelokuva ja aika perkeleen hyvä, mutta varsinaisena ajatuksena koko setille oli vissiin käydä esittäytymässä muulle basso-toimitukselle. se ei mennyt ihan putkeen, sillä onnistuin leffan ja drinkkilippujen hyödyntämisen jälkeen löytämään vaan yhden bass-jampesterin, ja sekin oli joku entinen toimituspäällikkö. kaikki muut jätkät oli jo kuulemma siinä vaiheessa lähteneet himaan, damn.

eerikinkadulla sijainneessa mestassa oli kuitenkin hauskaa. näin ollen en missään nimessä aikonut seurata fellow-writereiden esimerkkiä lähtemällä kotiin, en todellakaan. jäinkin sen sijaan norkoilemaan nahkasohville stobe kädessä, kuuntelemaan hölmön näkösen rillipää-dj:n soittamaa lounge-discoa ja ihmettelemmän kanssajuhlijoita.

ei tarvi olla mikään sheikki arvatakseen, että meni aika myöhään. rento meininki, lepposa posse ja tarpeeks usein täydennetty salaattipöytä piti otteessaan monen pikkuviisarin heilahduksen ajan. kiitettävässä tunnelissa pyörineet tunna ja riku suositteli travellausta meksikossa, ja hyvää läppää heittänyt ylex:n ile vältti jatkot livistämällä punasen nahkatakkinsa kanssa yön pimeyteen. mäkään en lopulta jaksanut lähteä lostariin, jonne paasosen heka tyttöystävineen purjehti. olin jo nimittäin siinä vaiheessa niin lyhty yössä, että päätin kaljapäissäni hiihdellä suosiolla himaan nukkumaan humalaa pois.

. . . . . .

oh man, kello on jo yli yhden. jos nyt lähden pulkkiselle, keretään vielä vääntämään pari tuntia änäriä ennenkuin täytyy taas vetää stokkan releet niskaan.

----> let's drop the puck!

suomalaisissa leffoissa on aina samat teemat. ne on sävyiltään - ja jopa kuvallisestikin - enemmän kuin lähellä toisiaan.

eilen oli finnkinon femman leffapäivä. eksyin teatteriin koulukaverin kanssa, ja kankaalla pyöri 1900-luvun alkuun sijoittuva käsky. ja kuten suomileffoissa yleensä, myös louhimiehen uusimmassa katsojaa yritettiin vakuutella tutuilla suomijutuilla.

alastomuutta. nännit näkyy, munat näkyy, pimppi näkyy.

suomen historiaa. sisällissota, punaset ja valkoset. aseet laulaa. perkelettä huudetaan.

vakavuutta. hidasta kerrontaa. vähän puhetta. ja sekin vähä ikävän tylyä; tämä ei ole hauskaa!

jepjep.

kohahduttaakin tietysti pitää. jos kerran katsoja on lipustaan maksanut, saisi elokuvassa myös mielellään olla jotain sellaista uutta ja odottamatonta, penkkiin liimaavaa sisältöä. ja sitä käskyssä on, homopornoa nimittäin. eikä miesten välistä rakkaustuokiota oltu edes millään tavalla pyritty peittelemään - päinvastoin! brokeback mountainin ujot ähistelyt ei ole mitään tämän rinnalla. kyllä siinä joutui vähän vaivaantuneena paikallaan pyöriskelemään, mutta onneksi se ei haitannut vierustoveria.

silti, louhimiehen uusin on hyvä elokuva. vähän draamanhakuinen ja pikkaisen överi niisk-niisk -linjauksellaan, mutta ei se mitään. juoni ei ollut pöllömpi ja komiat oli maisemat! sitä paitsi, samuli vauramosta voi parhaassa tapauksessa kouliintua peter franzenien ja samuli edelmannien seuraaja (vaikkakaan siihen ei kyllä mun mielestä paljon vaadita).

tsektsek!