Boston Bruins tiedettiin 70-luvulla lempinimellä Big Bad Bruins. Kovaa oli peli kaukalosskain, jossa karhumainen kiekkolegioona teki tuhojaan.
Tänä keväänä bostonilaisilla on pitkästä aikaa aihetta riemuun. Itäisen konferenssin keskikastissa paininut Bruins ei ole päässyt pudotuspeleissä vuosikausiin toista kierrosta pidemmälle, mutta nyt siihen on erinomaiset mahdollisuudet. Runkosarjan 106 pistettä ja paikoittain jopa dominoivat otteet kaukalossa olivat myrkkyä vastustajille, ja sama tahti on jatkunut playoffseissakin.
Tähän saakka.
Nyt vastaan on asettunut hurjassa kevätkiidossa oleva Carolina Hurricanes. Joukkue, joka onnistui peittoamaan ennakkoon vahvemman New Jersey Devilsin - ja sai sen maalivahti Martin Brodeurin näyttämään klovnilta.
Sen sijaan Carolinan maalinsuu on todella kovaan tilkitty. Kiekkoja koppailee vasta 22-vuotias Cam Ward, jonka vyöltä löytyy nuoresta iästä huolimatta Stanley Cup sormus sekä Conn Smythe Trophy, joka jaetaan playoffsien parhaalle pelaajalle.
Ward voi osoittautua todelliseksi syömähampaaksi Bruinsille, jonka ennakkokaavailuissa piti luistella heittämällä Hurricanesin yli. Tätä kirjoittaessa otteluvoitot ovat kuitenkin tasan 1-1, enkä pidä sitä mitenkään yllätyksenä.
Pelkkiä kokoonpanoja tarkastelemalla sarjan kuuluisikin mennä selvästi Bostonille - onhan sillä kokoonpanossaan neljä ratkaisuvalmista kentällistä, hyvin organisoitu puolustus Zdeno Charan johdolla ja NHL:n parhaan maalivahdin titteliin ehdolla oleva Tim Thomas.
Mutta jääkiekossa pelejä ei ratkaista paperilla. Vaikka kaukaa hakeekin, Porin Ässien kevään 2006 rynnistys hopealle oli kaikkea muuta kuin patapaitojen materiaalin ansiota. Se oli hengen voitto, ja sitä samaa pudotuspelikiimaa Carolina Hurricanes on pullollaan.
Eikä Carolina edes ole täysin kädetön. Eric Staal kuuluu yhdessä Sidney Crosbyn, Niklas Bäckströmin, Zach Parisen ja Ryan Getzlafin kanssa taalaliigan nuorten keskushyökkäjien kirkkaimpaan kastiin. Eric Cole ja Tuomo Ruutu painavat illasta toiseen sata lasissa ja iskevät heti, kun paikka aukeaa. Ja vaikkei aukeaisikaan. Näillä kavereilla riittää nimittäin kokoa ja näköä rynnistää maalille vaikka väkisin.
Pudotuspeleissä myös pienet yksityiskohdat voivat nousta arvoon arvaamattomaan. Hurricanesin Rod Brind Amour on aloittajien eliittiä, ja mies hyppää laatikkoon aina kun aloitus on Carolinan omassa päässä.
Kun valmentajat pelaavat ketjuralleillaan omaa peluutuspeliään, täytyy parin ykkösnyrkin takaa löytyä vielä ratkaisjoita. Maalintekoon kykeneviä röyhijäroolin pelaajia löytyy kummaltakin, joskin Bruinsilla on tässä hienoinen etu: runkosarjassa Bruinsissa peräti seitsemän pelaajaa rikkoi 20 maalin rajan! Carolinalla vastaava luku oli huomattavasti pienempi, mutta pudotuspeleissä myös pienemmän roolin kaverit ovat nousseet ratkaisijoiksi. Chad LaRose pelaa elämänsä pleijareita, ja Jussi Jokinen on iskenyt jo kaksi voittomaalia.
Seuraavaksi sarja siirtyy Raleigh'iin, jossa Hurricanes pääsee pelaamaan kiekosta täysin kilahtaneen kotiyleisönsä edessä. Jos 'Canes onnistuu voittamaan edes toisen kotiotteluistaan, sarja saattaa hyvinkin venyä seitsemänteen peliin.
Carolinan rajusta rimpuilusta huolimatta uskon Bruinsin kokoonpanon jäätävän syvyyden ratkaisevan homman kotiin.
Bruins in six.
. . .
Washington Capitals - Pittsburgh Penguins
Idän toinen painiottelu käydään Washington Capitalsin ja Pittsburgh Penguinsin välillä. Tässä on sarja, jota katsojat - ja NHL:n johtoporras - ovat odottaneet vesi kielellä. Kun kaksi koko liigan valovoimaisinta tähteä, Capitalsin Alexander Ovetshkin ja Penguinsin Sidney Crosby ottavat mittaa toisistaan, voi tätä ottelusarjaa hyvällä syyllä kutsua todelliseksi Star Warsiksi.
Tiistai-iltana tilanne on se, että Washington johtaa ottelusarjaa voitoin 2-0. Näistä ensimmäinen kohtaaminen oli vielä pääkaupunkilaisten yllättävänkin selvää hallintaa, mutta toisessa ottelussa Pittsburgh ryhdistyi. Matsista muodotui todellinen klassikko, sillä sekä Ovetshkin että Crosby iskivät kumpainenkin kypärätemput!
Capitalsin kahden voiton karkumatka ei sinällään ole yllätys, mutta se on ettei Penguinsin nimekkäämpi hyökkäyskaarti ole Crosbyä lukuunottamatta saanut juuri mitään aikaan.
Missä on vuosi sitten hurjat tehopisteet latonut Petr Sykora? Chris Kunitz saapui Anaheimista tuomaan tulivoimaa, mutta mies on ollut playoffseissa jäässä kuin Eskimo-puikko. Ja Jevgeni Malkin! Pistepörssin voittaja ja jopa planeetan parhaimmaksi pelaajaksi tituleerattu umpitaitava venäläinen on nyt vain umpitaitava, ei tehokas.
Näiden miesten on parannettava ja rajusti, jos Penguins mielii konferenssifinaaliin.
Malkinin tehottomuus on herättänyt melua, Ovetshkinin uskomattomuus samaten. Mutta vielä näitäkin herroja isompiin otsikoihin on yltänyt kolmas venäläinen, parikymppinen Capitals-vahti Simeon Varlamov. Siis kuka?
Juuri maalivahtipelin piti olla Pittsburghin suurin valttikortti Capitalsia vastaan. Marc-Andre Fleury esitti ensimmäisellä kierroksella Philadelphia Flyersia vastaan tavaramerkiksi muodostuneita akrobaattisia torjuntojaan, mutta Varlamov on pannut vieläkin paremmaksi. Täysin puskista runkosarjan lopussa Capsin ykköstorjujan viitan itselleen napannut Varlamov esitti joukkueiden ensimmäisessä kohtaamisessa maalin, joka lienee koko kauden hienoin.
Ehkä jopa kaikkien aikojen hienoin? Aivan kärkipäähän se sijoittuu ikuisuuslistallakin.
http://www.youtube.com/watch?v=01Ow7Kxaqb4&feature=related
Penguinsin on saatava kotonaan henki päälle. pysyttävä pois jäähyboksista ja vyörytettävä mielikuvituksellista hyökkäyspeliään runkosarjan malliin. Pittsburgh ei saa vahtia liikaa Ovetshkinia, koska se luo muille Capitals-hyökkääjille liikaa tilaa.
Jos Varlamov jatkaa nykyisenlaisiaan otteita, Ovetshkinin roihuaminen ei laannu eikä Malkinin henkinen lukko aukea, Penguins voi alkaa hyvinkin pian varailemaan etelänmatkoja.
Caps in five.
