palasin lähettelemään juttua lehteen. kävin äsken lenkillä, jaksoin juosta 3 kilsaa yhteen suuntaan vain kääntyäkseni takaisin paluumatkalle. mennessä tuuli jääkylmästi suoraan kasvoihin, tullessa oli tyyntä. se on usein niin, kun juoksee järven tuntumassa... kutonen tässä väsymystilassa oli kuitenkin ihan hyvä suoritus, varsinkin kun siellä on liukasta.
suihkun jälkeen hiippailin jääkaapille hakemaan vähän pikkupurtavaa palautukseen, kun mieleen tuli innan typerät aladdin-kuvat täällä galleriassa. alko naurattaa ihan älyttömästi, joutu oikeen tosissaan pidättelee naurua etten herättäny porukoita.
viereisessä huoneessa joku jannu ei saa unta kuulemma siks että tyyny kuumenee älyttömästi ja sitten sitä joutuu kääntelemään jatkuvasti.
"tää tyyny pyöriii nii paljon täs etten mä voi nukkua!"
että mä rakastan mun pikkuveljeä.
mietin tässä kuvatekstejä ja taustalla soi oasiksen live forever. canalilta ei onneksi tule tänään mitään matsia, muutenhan olisin huomennakin täysin seis. kymmenen aamu, ei paha, mutta silti.
kelailin lenkillä että on maailma mennyt aikamoiseksi kun kaikki on virtuaalista. porukka viettää ihan käsittämättömän paljon aikaa koneen ääressä, ihmisten välinen yhteydenpito on käytännössä siirtynyt laajakaistan haltuun. vielä joku päivä meidän sukupolvelle naureskellaan, että te hölmöt silloin joskus vuonna sata istuitte netin ääressä jutellen keskenänne jossain messengerissä ja galleriassa. kalkkikset.
ja mitähän mäkin tässä tälläkin hetkellä teen.
ei paree miettiä liikaa. tämä on ajan henki, ja tässä päivässä eletään.
juttu lähtee toimitukseen parin klikkauksen päästä, ja minä yhtä nopeasti peiton alle.
unet moi.