IRC-Galleria

viikonvaihteen risteily oli kiva. laiva heilui helkkaristi vaikkei merenkäyntiä ollut juuri ollenkaan, tiedä sitten mistä...

on aivan sama mihin aikaan vuodesta tukholmaan matkustaa - kaupunki hurmaa kerta toisensa jälkeen. syksyllä siellä on kiva fiilis, kun kaupungin ylle on levittäytynyt ruskan sävyt ja mereltä puhaltaa jo kylmemmät tuulet.

oli kiva kävellä pitkin söderin mainly second handeista koostuvan ostosparatiisin mukulakivikatuja ja jatkaa sieltä edelleen metrolla keskustaan. eihän siinä risteilyjen annetussa ajassa juuri mitään kerkeä tekemään, mutta parempi se on kuin ei mitään.

täytyy alkuvuodesta matkata riinalle kyläilemään ja penkoa kaupunkia sitten oikein ajan kanssa, päivätolkulla. samalla voisi käydä matseissakin, paitsi että tammikuussa kovatasoinen jalkapalloliiga allsvenskan on talvitauolla. elitserien siellä sentään pyörii, ja lätkähän maistuu aina (tuin djurgårdens if:ää burger kingin faniaterian yhteydessä viidellä kruunulla. vau!).

. . . . . . . .

perjantaina lähden turkuun, vihdoin ja viimein. saas nähdä onko aurajoen ympäristö kaunistunut yhtälailla kuin mitä äskettäin vierailemani merenrantakaupunki suomenlahden toisella puolen.

uskon että näkymät hivelevät silmää.

tänään (ti) aamupäivällä neiti aitolehti käveli kuulemma liikennevaloissa vastaan, mutta mä vaan yritin olla astumatta uusien pumieni aukinaisten nauhojen päälle.

nauhat pysyi valkoisena, mutta hyvät tissit jäi näkemättä.

höh.

paikka: juhon kämppä, esbo
olotila: ihan siedettävä nyt kun sain noi hampaat pestyä ja kurlattua tuoremehua
eilisen tapahtumat: mikon kovanluokan tuparit parin kilsan päässä otaniemessä
tarvitsen nyt: kahvia. kohta lähdetään ryystää sitä johonkin wayne'siin
taustalla soi: led zeppelinin 'since i've been loving you'.

- - -

sunnuntait ovat turhan usein ikävystyttäviä päiviä. näinä laiskanpuoleisina 24-tuntisina ei ole yleensä tapana tehdä juuri mitään. nukutaan pitkään, käydään urheilemassa, syödään hyvin ja arvotaan leffoja makuunissa. odotellaan vaan maanantaita ja uutta viikkoa alkavaksi.

tänään on kuitenkin kiva päivä. maanantaitahan tässä edelleen odotellaan, mutta positiivisin mielin. parin tunnin kuluttua lähdetään juhon kanssa suuntaamaan laivaterminaaliin, jossa treffataan kauniimpaa sukupuolta edustava matkaseuramme. huomenaamulla punavalkoinen alus kaarteleekin jo iloisesti tukholman saaristossa, ja me aiotaan olla valmiina kirmaamaan kaupungin aarreaittoihin.

stokiksen mahtavat second hand storet. god damn.

eilisilta oli niitä hetkiä, joita myöhemmin kaihoten muistelee mutta joiden arvoa ei vielä niiden aikana kunnolla edes ymmärrä.

olo ennen musen keikkaa ei ollut jännittynyt, ei edes odottava. olin vain väsynyt. olin saanut töissä sumplittua keskiviikolle aamuvuoron, joten iltapäivästä puksuttelin oikorataa pitkin kohti pääkaupunkia. kovat univelat aiheuttivat sen, että nukahdin ennen mäntsälää ja havahduin mp3-radioni rätinään vasta pasilassa. ja kuolasin taas takilleni, kuinkas muuten.

perillä siskon kämpillä ryystetty sumppi auttoi sen verran, etten kerinnyt kuukahtaa spåraan matkalla etu-töölöstä keikkapaikalle. vanhassa jäähallissa kahvi sai luvan vaihtua olueen, joka nostatti mukavasti tunnelmaa paskan manboyn heiluessa mukalämppärinä lavalla. olisin tahtonut ostaa myyntikojusta yhden makeen t-paidan, mutta fanaattisimmat fanipojat olivat jo kerinneet ryöväämään parhaimmat päältä. ryökäleet.

vaan eipä tuo mitään, kerkesin oluiden jälkeen juuri ja juuri käymään kusella, kun 7000-tuhatpäinen yleisö räjähti ensimmäisen kerran. väsymys ja lievä hönötys loppui siihen paikkaan.

MUSE oli, no, aivan helvetin hyvä. matthew bellamy kuulunee tällä hetkellä maailman parhaisiin kitarapedaalilla kikkaloijoihin, ja kieliä näpelöivät kädet yhdistettynä korvien välistä lähtevään rohkeaan improvisointiin saa kuulijansa lähes hypnoosin partaalle. pianon äärelläkin mies on virtuoosimainen. kun vielä äänensä tuo parhaimmillaan mieleen itsensä freddy mercuryn ja ne kaksi muuta kaveriakin siinä taustalla hoitavat leiviskänsä mallikelpoisesti, saadaan kokoon kylmiä väreitä synnyttävä paketti.

illan aikana kuultiin kaikki parhaat biisit. suosikkejani olivat keikan aloittanut time's a bow, edelleen jalan hillittömästi tamppaamaan saava time's running out, plug in baby, starlight ja parituntisen päättänyt knights of cydonia. feeling goodia ei olisi voinut livenä paremmin vetää, blissin aikana meinasi tulla tippa linssiin. noloa.

muse on jo ennestään niin tunnepitoista musiikkia, että livenä nähtynä ääniaaltojen välittämä euforinen olotila vain vahvistuu entisestään. bändi on pokannut visuaalisuudestaan palkintoja, ja sen kyllä huomasi. jätkien lavakarisma on huikea, ja taustakankailla pyörineet videot olivat upeita.

tapahtumia katsellessa tuli ulkonainen fiilis, ei sitä oikein ymmärtänyt että siinä ne nyt soittaa, omien silmien edessä. tuijotin alitajunnassani vain jotain musiikkivideota. miten helvetissä joku voi vetää noin hyvin livenä?

mietin keikan aikana monesti, kuinka paljon maailma olisikaan menettänyt jos muuan brittikollit bellamy, chris wolstenholme ja dominic howard eivät koskaan olisi alkaneet soittaa musiikkia. ajatelkaa nyt. entä jos kundit olisivat silloin joskus '94 luovuttaneet ensimmäisten perseelleen mennneiden bänditreenien jälkeen, ja muse ei olisi koskaan syntynyt? pelottava skenaario.

uhkakuvia ei kuitenkaan tarvitse sen enempää miettiä, sillä planeetat sattuivat menemään kohdalleen ja miehet lounais-englannista järisyttivät soitollaan liput saaneita onnellisia suomalaiskuuntelijoita lokakuun hyisenä iltana 2007.

kokonaisuudessaan musen veto yltää tähänastisten keikkamuistojeni kärkipäähän. tunnelmalta ja pystyyn nousseiden ihokarvojen osalta eilinen yltää coldplayn vuoden 2005 ruotsin esiintymiseen. kesäkuiseen justinin showhun on turha lähteä edes vertailemaan, sen verran erityylinen meininki on kyseessä... mutta kuitenkin. vitun kova.

. . .

menen nukkumaan univelkoja pois. tuutulauluksi jätän soimaan soldier's poemin.

- pintandwefallin levy kaupoissa. OSTA!
(kaverini bändi, ääni ja vimma voittajat! tyttöjen haastattelu kuultiin YLEX:n maanantai-illassa, ja voi jöshes että kuulosti hyvältä... go girls go!)

- kentin uusi levy kaupoissa. KÖP!

- MUSE @ hki ishallen. BE THERE!




..|..


rock'n roll hell yeah

eräs parhaimmista nettituttavuuksistani on mennyt tekemään kovan tempun.

hän poisti kuvansa irc-galleriasta.

siis mitä ihmettä, ei enää juustonjuoksutetta! se siitä hauskasta vinoilusta ja omaperäisten kuvien naureskelusta. nyt joudun tapaamaan eevan livenä, mikäli haluan ihmetellä neidon viikottain vaihtuvaa hiustyyliä.

. . .

olen kyllä itsekin monesti miettinyt galleriassa viettämääni ajan määrää. on jo muodostunut tavaksi, että kun avaan koneen, lcd:lle ilmestyy automaattisesti tummansinisellä käyttiksellä satojatuhansia suomalaisia koukuttava kuvafoorumi. galleria näyttelee kuitenkin harvoin pääroolia tietokonetta käyttäessäni. useimmiten se vain on alapalkkina taustalla, jota klikkaa töiden, mesen, itunesin ja kaikenmaailman nettisivujen ohessa.

on hauskaa katsella ihmisten kuvia, jauhaa tyyppien kanssa scheissendeeria ja kirjoitella päiväkirjaa ihan vaan omaksi ilokseen. silti, kyllä gallerian voisi ihan hyvin jättää oman onnensa nojaan ja aloittaa aktiivisemmat puuhailut vaikka kovassa nosteessa olevassa facebookissa. tai hmm, ehkei sittenkään... jälkimmäisenä mainitun voi ottaa tutun ja turvallisen galtsun rinnalle. myspacea unohtamatta.

mistään ei tarvitse siis luopua.

ja ei, kaikkeen tähän ei todellakaan olisi aikaa.

mutta yhdestä en luovu, ja se on messenger! siellä juustonjuoksutekin onneksi sentään vielä on, tukkineen väreineen päivineen.

viikonloppu meni ohi härskin nopeesti. vastahan mä perjantaina pääsin duunista ja valitin tänne, kun jouduin lähtemään risusavottaan keski-suomeen. pari päivää hujahti ohi kuin pikakelauksella, miten se on mahdollista?

helposti. paljon kaljaa ja xboxia. muuta ei tarvikaan, niin johan alkaa viisarit viuhumaan överinopeudella.

viikonlopun savotta rajoittuikin loppujen lopuksi lauantain parituntiseen rykäisyyn. silloin rehkittiin oikein olan takaa, kärrättiin kottikärryillä valtavia kasoja tiilejä ja roudattiin isompien miesten pätkimiä puita kasaan. aika vähällä siis päästiin. muu aika lämmiteltiinkin mökkiä, juotiin kaljaa ja juteltiin mukavia.

paripäiväinen kuusikossa arpominen riitti kuitenkin ihan hyvin, joten ajeltiin takaisin kotiin jo lauantaina iltapäivällä. isä jäi tappelemaan karhujen kanssa, ja sen paikan etupenkillä otti armas serkkuni late (check the dude out on Myspace, name is llate!), jonka rento ajanhukkailu jatkui: ensin sauna päälle, safkaa napaan, karmeet löylyt, kaljat käteen ja xboxin virtanappula on-asentoon. kiroiltiin me siinä välissä suomen paskalle em-karsintamatsillekin, mutta sitä nyt ei enää jaksa muistella...

rikollisen laiska rötväys on jatkunut tänään. jätkät vaan vaeltelee pitkin kämppää päitään raapien, kahvia keitellen ja fifaa xboxilla hakaten. kunnon sunnuntai!

. . .

kohta alkaa taas uusi duuniviikko. seteleiden suloinen kahina kuulostaa mun korviin yhtä hyvältä kuin 80-luvun saksalaiset tekno-sämplet kanye westin luureissa, mutta voisi se perjantai silti jo tulla. ja mahdollisimman pian. arkena aika ei vain kulu viikonlopun tahdilla - ei, koska duuneissa ei voi juoda kaljaa ja pelata xboxia.

perseestä.

vois kaivaa luistimet varastosta... let's drop the puck.

lähetään näillä näppäimillä miehissä risusavottaan kuhmoisiin. sukutilalla riittää puuhaa, näin isä on luvannut. ei siis hyvältä vaikuta... hurjat urakat jossain risukossa ei näin 50-tuntisen duuniviikon jälkeen pahemmin houkuttele. vastapainoksi pääsee sentään näkemään serkkuja ja ehkä juomaan niiden kanssa saunakaljat.

silti, nyt jotenkin hapottaa. olisi kiva vaan olla himassa, juosta hullusti ja katella aivot narikassa jotain leffaa. huominen olkoon enemmän menopäivä, tänään kaipaan omaa hengähdysaikaa. en ryteikössä rämpimistä ja haravan kanssa heilumista.

se siitä kauan odotetusta perjantaista! :D

eivaan, valivali. eipähän sentään tarvi enää olla intissä. hmh.

- best british act '07
- best british live act

. . .

tasan viikko hurmioon! :)

helvetti mikä yö, näin ihan karmeeta painajaista.

ajankohta oli tästä hetkestä pari vuotta eteenpäin. olin muuttanut johonkin perkeleen poikakommuuniin, johon sain sitten puhelun äidiltä.

isä oli kuollut.

se oli ihan hirveää, ei sitä voinut mitenkään käsitellä.

helpotus olikin aamulla herätessäni melkoinen. katsoin peiliin, ja punaisista silmistä päätellen olin tainnut yön aikana eläytyä unessa kuulemaani uutiseen vähän liiankin vahvasti. painajainen oli kuitenkin mieltä avartavaa. mietin kokemaani ja sitä, miten olin unessa harmitellut isästäni ottamien kuvien vähäistä määrää. en ollut löytänyt otosten lisäksi montaa videotakaan isästä, en yhtään pätkää missä se hipsii mukasalaa jääkaapille, puuhailee pihatöiden parissa tai suuttuu telkkarin jääkiekko-ottelulle. ”pasketin pasketti!”, niin kuin se aina sanoo.

sitten mietin, kuinka cool isä oli nuorena. 70-luvulla sillä oli naisia. just sellanen mukavan rento, mutta samalla kova jätkä. kireet kuteet, tummennetut silmälasit ja oma auto. se istui pitkätukkaisine kavereineen lahen keskustan talojen katoilla, veti röökiä ja jauhoi paskaa. isä ja isän kaverit juhli aikoja sitten kuopatuissa yökerhoissa. siellä ne vinkkas tytöille silmää, joras isot kaulukset hiessä ja groove soi.

80-luvulla isästä tuli isä ja se näytti floridalaiselta pornotähdeltä. mahaa tuli, mutta viiksekäs olemus oli silti kylmänviilee. kun tshernobyl räjähti, isä laitto mut ulos verannalle vaunuihin nukkumaan päiväunia. isä oli pankissa töissä ja kiroili muovisten kulkukorttien tuloa. mietin myös, että isä oli varmaan ihan hukassa kun perheeseen tuli vielä lisää muksuja. se pärjäsi silti helvetin hyvin.

90-luvun alussa isä vietti mun kanssa paljon aikaa ulkojäillä, ja jos jumaloimiani nhl-tähtiä ei laskettu mukaan, isä oli mun suurin idoli. yhtenä päivänä huomasin olevani parempi kuin tupsupipo päässään ja vanhalla kohon mailallaan pelannut isä. sitä se ei kuitenkaan haitannut, se vaan nauroi ja tiesin sen olevan ylpeä musta. myöhemmin isä kyyditsi mua pitkienkin matkojen taa jääkiekkoturnauksiin, roikkui aina siellä kaukalon laidalla kannustamassa ja kehui sitten kotimatkalla.

nyt isä on vanhentunut, ja asetelma on muuttunut siten että takavuosien kultaiset isä-poika -hetket on vähentyneet. ei enää pihapelejä, ei yhteisiä marjanpoimintareissuja, ei pyöräretkiä lähitienoille. se on vitun sääli.

ajat muuttuu, mutta myöhemmin aikoja on kiva muistella. muisteluita helpottaa, jos on silloin aikanaan tajunnut kaivaa kameraa esille ja tallentaa tapahtumia tuleville polville säilytettäviksi. digiaikana se on vielä niin naurettavan helppoa, että muistakaa ihmiset täyttää muistokorttinne!

myöhemmin vielä kiitätte itseänne, että tajusitte tehdä niin.