Tuli kauheen haikee olo ku pisti viimisen kerran päiväkodin oven kiinni. Viiminen työpäivä takana. Kerkesin mä siel olee jo melkee vuoden. Millai ne pienet pärjää ilman mua? Millai kaikki pärjää siellä ilman mua? Millai mä pärjään ku en saa enää olla siellä missä on tottunu olee? Työkavereita ja hoitolapsia tulee kauhee ikävä. Jo vuoden aikana on huomannu kui paljon lapset kasvaa siinä ajassa. Vaikka tää aika on menny tosi nopeesti. Saa nähä lähdenkö huomen aamusti vanhasta tottumuksesta kävelemään tonne sairaala-alueelle päin. Kyl näköjää koville ottaa tää pois lähteminen vaikken haluiskaa sitä kellekkää näyttää. Kyl itku tuli ku hyvästelin ne kaikki pienet ja hoitajat. Toivottavsti nähdään vielä ja m oikkaillaan ku törmätään tuolla kylillä!