JU-MA-LAUTA, oon kotonassa ja elossa vaikka kuoleman pelko oli viikko sitten suurempi kuin koskaan. Onneks navi vei meidät kuitenkin perille ja takaisin turvallisesti. Mulla on nykyään pelonsekainen kunnioitus navigaattoreita kohtaan, enkä toivoisi kenenkään enää korottavan ääntään uskolliselle kumppanille.
oon onnellinen ettei tarvi enää syödä ABC:n paskaruokaa ja kattella niiden rahaapimittäviä myyjiä, mutta päälimmäinen tunne on kuitenkin haikeus. en haluu olla yksin tänään yhyyy :((
MINÄKIN olisin voinut vetää sumuvalot päällä koko vkon kuin kuningas S-joki konsanaan, ellei eräs olisi huijannut minua pyhässä asiassa (=viina)
mutta haluaisinpa kiittää kaikkia muruja joiden kanssa viime vkon vietin, ja jotka saivat tajuamaan kuinka ikävää elämä ilman heitä olisikaan<3