IRC-Galleria

Maanantaina se sitten alkoi. Taisin olla niin shokissa, ettei näin äkkiseltään muistu mieleen juuri mitään koko päivästä lukuunottamatta jatkuvaa röökillä juoksemista. Tiistaina saimme esimakua "tylsästä opiskelusta" ensimmäisen varsinaisen luennon muodossa. Olen kuitenkin yhä täynnä opiskeluintoa, jonka olisi itseasiassa pitänyt sammua tähän. Liekö sitten tosissaan kyse sellaisesta asiasta, joka minua kiinnostaa aidosti. Iltapäivällä meininki muuttui rennommaksi ja nousimme bussiin, joka vei meidät Riuttaan(?) leirikeskukseen(?). (Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ja olen todellakin ihan pihalla kaikesta.) Meille oli siis järjestetty tutustumisleiri. Yllätys yllätys, ohjelma koostui lähinnä leikeistä ja muusta sen semmoisesta, jonka tarkoituksena oli opettaa meitä tuntemaan toisiamme. Tavoitteeseen päästiin suht' hyvin, sillä ainakaan minusta ei lainkaan tunnu siltä, että olisin tavannut suurimman osan uusista opiskelutovereistani toissapäivänä. Kasvot alkavat pikkuhiljaa saada jopa nimiä...

Olen kovin toiveikas ryhmämme suhteen ja uskon vakaasti, että opimme ajan kuluessa sietämään toisiamme. Vakavasti puhuen, leirillä oli todella mukavaa ja se tuki äärimmäisen tehokkaasti ryhmäytymistämme. Ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että olen oikeassa paikassa. Tätä tunnetta vahvistaa ilmeisesti yleinen stereotypia yhteisöpedagogiopiskelijoista: ne hullut, jotka tulevat puhumaan tuikituntemattomille sekä huitovat käsillään ja pitävät älämölöä eli leikkivät koko ajan ja joka paikassa niin, että muut mamkkilaiset saavat hävetä heitä. That's me!

Nyt tämä Tallu kiittää ja kumartaa sekä poistuu kohti untenmaita. Minä sentään nukuin viime yönä viisi tuntia. Kaikki eivät älynneet tehdä EDES sitä... x)