Joka päivä kuljen joen ohi ja katson sitä kaihoten. Mieleni tekisi vetää kahluukuteet niskaan ja mennä seisomaan virtaan. Potkia pohjaa ja kerätä haaviin pohjaeläimiä. Tai sähkökalastaa. Jopa näytteen tuijottelu preparointimikroskoopilla kuulostaa houkuttelevalta.
Vuosi sitten tein juuri tätä kaikkea ja siitä jäi minulle ihania, iloisia muistoja. Vaan en ole unohtanut sitäkään, miltä tuntuu kastua kaatosateessa läpimäräksi ja väristä muutama tunti soutuveneellä ajelehtien järvellä. Toisaalta sekin kasvatti luonnetta.
Vaan kai se pitäisi nyt lopettaa menneiden haikailu ja keskittyä tähän päivään: ruokaa, unta ja sitten labralle!
marelle halipusuja<3