En usko blogeihin. Mielestäni ne vain yllyttävät ihmisiä kuvittelemaan, että he osaavat kirjoittaa ja että heidän juttunsa tai elämänsä kiinnostavat jotakuta. Ainakin blogin pitäminen saa minut kuvittelemaan niin. Nyt jo, vaikka kirjoitan ensimmäistä merkintääni, tunnen huuman - minä olen tärkeä. No, kai tämä voi toimia tehokkaana masennuslääkkeenä.
En ole tehnyt tänään mitään merkittävää, josta kertoa. Nousin väkisin ylös ruokkiakseni kissat enkä saanut enää sen jälkeen uudestaan unta. Taistelin modeemin kanssa useita minuutteja ja kuvittelin saavani netin toimimaan omin avuin. Onnistuin. Piti vain painaa nappula, jossa luki "Internet On/Off". Sen tajuamiseen meni noin 20 minuuttia. Ensi kerralla olen viisaampi. Äsh, positiivisuus on syvältä.