Korkealla kunnahalla hongat huminoi.
Kirves paukkaa, puuta haukkaa, pokasaha soi.
Jätkä siellä, päänsä hiellä leivän saada voi,
mutt' huilatessaan unelmoi:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta
oi oi, sun lempesi on tulta.
Voi, voi, jos suukon saan mä sulta,
ai, ai, se kuumeen mieheen loi.
Huhtikuussa virransuussa jätkä tekee näin,
puut hän uittaa, tilit kuittaa aina eeltäpäin.
Lauantaina kääntää aina paidan nurinpäin,
kun kylille käy viheltäin:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta
oi oi, sun lempesi on tulta.
Voi, voi, jos suukon saan mä sulta,
ai, ai, se kuumeen mieheen loi.
Jätkän tyttö, syömmen syttö, sorjin päällä maan,
syksyn tullen kai jo sullen kihlat ostetaan.
Sitten näitä meidän häitä viikko tanssitaan
ja kuorossa näin lauletaan:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta
oi oi, sun lempesi on tulta.
Voi, voi, jos suukon saan mä sulta,
ai, ai, se kuumeen mieheen loi.