IRC-Galleria

On tosiaan kulunu jokunen tovi siitä, kun viimeksi oon tänne kirjotellu. Jos nyt yrittäisi taas. On elämä ollu suhteellisen hektistä, eikä oo tosiaan jääny pahemmin ylimäärästä aikaa. Kevät meni nopeasti ja kiireessä, esseitä kirjotellessa ja harjottelun parissa. Sen lisäksi tanssi ja muuten seurakunta vei loput ajasta. Ei siinä sitte paljoa muuta ehtiny. :) Paljonhan siinä keväänkin aikana tapahtu, mutta paha mennä näin jälkeenpäin tarkemmin sanomaan että mitä.. ;) Sen voin sanoa, että harjottelu meni loistavasti, nautin tosi paljon viriketoiminnan vetämisestä vanhuksille, ja sain uuden ystävän, jolla on elämänkokemusta 95-vuoden ajalta. Vanhuus-opintokokonaisuuden aikana sain taas lisää varmistusta sille, että se on sitä mitä mä haluan.
Kesä alko lepposissa merkeissä viikon mökkilomalla Mellun ja Aatun kanssa. Reissu oli aivan mahtava ja sai tosissaan levätä. Päivän ohjelma koostui lähinnä nukkumisesta, syömisestä, lukemisesta ja saunomisesta. Ja se oli todellaki luksusta! Ja siitä sitten alko kesän työrupeama mummojen ja pappojen kanssa. Muuta en juurikaan kesän aikana ole ehtiny ku olla töissä. Tosin on ollu kyllä aivan mahtavia hetkiä, ja viime viikonloppuna oltiin Mellun kanssa viikonloppulomalla Porvoossa. Oli ihana reissu, vaikkakin toisena päivänä sato koko päivän vettä ja tavarat jäi lukkojen taakse porvoon matkahuoltoon. No, eipähän tarvinnu raahata matkatavaroita.. ;)

Paljon oon miettiny elämää tässä ja sitä mitä mä haluun elämältä. Välillä sitä uppoutuu niin kovaa kiireisiin että ei mieti enää mitään, eikä sitä että onko tää sitä mitä mä haluan. Kiire on vieny mun elämässä taas viimesen vuoden aikana tosi ison palan, ja tajusin tässä (tai oikeestaan mut laitettiin tajuamaan) sen että mikä on oikeesti tärkeetä. Ja että mun täytyy levätä ja kuunnella itteeni. Ja niin mä aion tehä. Vaikka on paljon asioita mitä haluaa tehä ja mitä "pitää" tehdä, niin on helpottava huomata se kuinka vähä on kuitenkaan välttämätöntä.. Ja välttämätöntä mulle on se,et saan kulkea täysin Jumalan tahdossa. Ja mä oon kuunnellu. Ja nyt mua taas viedään. Jumalalla on niin paljo parempaa ku ite osais edes pyytää. ja se on mahtavaa, kun ei tarvi ite pähkäillä päätänsä hajalle, kun Isä johdattaa. Ainut mitä mä loppujen lopuks haluun, on elää Jumalalle. Ja se tarkottaa aina jostaki luopumista, mutta myös aina sitä, että saa moninkertasesti takasin. Niinku Espanjaki osoitti. Mielenkiinnolla odotan syksyä. Vaikka luopuminen sattuu, on hienoo tietää et Jumala näkee. Ja mä saan olla vaan Jumalan edessä, yrittättä ja teeskentelemättä.

Kesän aikana on ollu sellasia pienen pieniä, mutta itelle tosi suuria hetkiä, kun on istunu vaikka joen rannalla ja kuunnellu kosken pauhinaa ja keränny kukkia. Ne on ollu niitä hetkiä jotka on antanu ehkä eniten. Niitä hetkiä, kun tuntee että Jumala on lähempänä ku koskaan. :)